»Kas vain! Onko hän käynyt täällä, Harriet?»
»On, tässä huoneessa, kerran.»
»Minkälainen mies?»
»Ei nuori. 'Harmaapäinen', niinkuin hän itse sanoi, 'ja nopeasti lisää harmeneva'. Mutta varmasti jalo, avomielinen ja hyvä.»
»Ja kerranko vain olet tavannut hänet, Harriet?»
»Vain kerran tässä huoneessa», vastasi sisar samalla kun heikko, pian häipyvä puna väritti hänen kasvojaan, »mutta täällä käydessään hän pyysi minulta lupaa saada kerran viikossa tavata minut mennessään tästä ohi merkiksi siitä, että jaksamme hyvin emmekä vielä tarvitse hänen apuaan. Sillä minä sanoin hänelle, kun hän tarjoutui suorittamaan meille sellaisia palveluksia kuin suinkin osasi — mikä oli hänen käyntinsä tarkoitus — ettemme tarvinneet mitään.»
»Ja kerran viikossa —»
»Siitä lähtien kerran viikossa ja aina samana päivänä ja samalla kellonlyönnillä hän on mennyt tästä ohitse, aina jalkaisin, aina samaan suuntaan — Lontooseen päin. Eikä hän ole koskaan pysähtynyt pitemmäksi ajaksi kuin kumartamaan minulle ja heilauttamaan kättään iloisesti, niinkuin ystävällinen suojelija tekisi. Hän antoi tuon lupauksen ehdottaessaan näitä omituisia kohtauksia ja on pitänyt sen niin uskollisesti ja rakastettavasti, että jos olen tuntenut itseni vähimmässäkään määrässä rauhattomaksi niiden vuoksi alussa (mitä en luule tunteneeni, John, sillä hänen käytöksensä oli niin vilpitöntä ja uskollista), minulta heti hävisi pelko ja odotin iloisena sitä päivää, jolloin hän tulisi. Viime maanantaina — ensimmäisenä tuon kauhean tapauksen jälkeen — hän ei mennyt asuntomme ohitse. Olen itsekseni mietiskellyt, voisiko hänen poissaolonsa olla mitenkään yhteydessä sen kanssa, mitä on tapahtunut.»
»Kuinka niin?» kysyi hänen veljensä.
»En tiedä kuinka. Olen vain mietiskellyt tätä yhteensattumaa, mutta en ole koettanut ottaa siitä tarkempaa selvää. Olen varma siitä, että hän vielä tulee. Salli minun silloin kertoa hänelle vihdoinkin, että olen puhunut siitä sinulle, ja toimittaa teidät yhteen. Hän auttaa meitä varmasti saamaan uutta ansiota. Hän pyysi hartaasti saada jotenkin keventää sinun ja minun elämääni. Ja minä lupasin hänelle, että jos joskus tarvitsisimme ystäviä, muistaisin häntä. Silloin hänen nimensä ei enää olisi salaisuus.»