»Niin.»
»Hän ei ole.»
»Jumalan kiitos!» huudahti Harriet. »Johnin tähden!»
»Ehkä teitä ei enää hämmästytä, että hän on väärinkäyttänyt herra Dombeyn luottamusta monella lailla, että hän on useammin tehnyt kauppaa ja keinotellut omaksi hyväkseen kuin liikkeen eduksi, että hän on johtanut liikettä hurjiin yrityksiin, jotka ovat usein päättyneet suunnattomiin tappioihin, että hän on aina yllyttänyt herransa turhamaisuutta ja kunnianhimoa silloin, kun hänen velvollisuutensa oli ehkäistä niitä ja osoittaa — niinkuin hänen vallassaan oli — mihin ne vievät. Hänen johdollaan on ryhdytty yrityksiin, jotka panivat uskomaan liikkeen varat ehtymättömiksi ja pitämään sitä muiden kauppaliikkeitten loistavana vastakohtana. Ja näiden sitoumusten onnelliseen loppuun johtamiseksi tarvittaisiin etevää kykyä, jotta saataisiin ehkäistyksi mahdolliset tuhoisat seuraukset, jotka voivat muutamien onnettomien vaihteluiden vuoksi käydä suorastaan todennäköisiksi. Keskellä liikkeen monia asioita, jotka ulottuvat melkein ympäri maailmaa — suuressa sokkelossa, jossa vain hän yksin on tuntenut kaikki mutkat — hänellä on ollut hyvä tilaisuus ja hän näyttää käyttäneenkin sitä pitääkseen lopulliset tulokset epätietoisina, korvaten tosiasiat arveluilla ja ylimalkaisilla lausunnoilla. Mutta viime aikoina — voitteko käsittää viittauksiani, neiti Harriet?»
»Kyllä, täydellisesti», vastasi Harriet luoden häneen pelästyneen katseen. »Olkaa hyvä ja kertokaa minulle pahin heti.»
»Viime aikoina hän näyttää kaikin voimin koettaneen tehdä näitä tuloksia niin selviksi ja yksinkertaisiksi, että vilkaisemalla yksityiskirjoihin saattaa huomata ne tavattoman helposti, niin lukuisia ja monenlaisia kuin ne lienevätkin, ikäänkuin hän olisi tahtonut näyttää isännälleen ensi silmäyksellä, mitä hänen osakseen on tullut, kun on noudatettu hänen vallitsevaa intohimoaan. Epäilemättä on veljenne kiihdyttänyt tuota intohimoa turmiollisella tavalla ja imarrellut sitä kierosti. Siinä hänen rikollisuutensa pääasiassa onkin, mikäli on puhe liikeasiain hoidosta.»
»Vielä eräs seikka, ennenkuin lähdette, herra Morfin», sanoi Harriet.
»Eikö siinä ole vaaraa?»
»Millaista vaaraa?» kysyi puhuteltu vähän epäröiden.
»Liikkeen asemalle.»
»En voi olla vastaamatta teille avoimesti, koska luotan teihin täydellisesti», vastasi Morfin tarkasteltuaan hetkisen hänen kasvojaan.