»Muistan!»
»Tiedätte, kuinka tulin takaisin ja heitin rahanne lokaan kirosin teitä ja sukuanne. Katsokaa minua nyt tässä polvillani. Olenko nyt vähemmän vakava kuin silloin?»
»Jos tahdotte pyytää anteeksi —» virkkoi Harriet ystävällisesti.
»Mutta sitä en pyydä», vastasi toinen katsellen ylpeästi ja hurjasti. »En pyydä muuta kuin että minua uskotaan. Päättäkää nyt, olenko sen arvoinen, että voitte uskoa minua, kun tiedätte, millainen silloin olin ja millainen nyt olen.»
Hän pysyi yhä polvillaan tuijottaen tuleen, joka heijastui hänen riutuneeseen kauneuteensa ja sekaiseen mustaan tukkaansa. Toisen pitkän palmikon hän oli vetänyt olkapäänsä ylitse ja käärinyt sen kätensä ympärille. Miettiväisenä hän pureskeli ja repi sitä ja jatkoi sitten:
»Kun olin nuori ja kaunis, ja tätä» — hän nyki halveksivasti palmikkoaan — »hypisteltiin vain hellästi ja ihailtiin ylenmäärin, keksi äitini, joka ei ollut paljon välittänyt minusta lapsena, minun ansioni ja kiintyi minuun ja oli minusta ylpeä. Hän oli ahne ja köyhä ja suunnitteli saavansa minusta rahaa. Ei kukaan hieno nainen ole vielä koskaan ajatellut sellaista tyttärestään tai toiminut siihen tapaan — mehän kaikki tiedämme, ettei sitä ole koskaan tapahtunut — ja se osoittaa, että ainoat tapaukset, jolloin äidit kasvattavat tyttäriään väärin ja johtavat heitä huonoon, sattuvat meidän kaltaisemme kurjan väen seassa.»
Katsellen tuleen kuin olisi hetkiseksi unohtanut, että hänellä oli kuulija, hän jatkoi muistelmiaan, kierrellen pitkää palmikkoaan lujasti kätensä ympäri:
»Minun ei tarvitse sanoa, mitä siitä seurasi. Meidän piirissämme ei siitä johdu onnettomia avioliittoja. Vain onnettomuutta ja tuhoa. Onnettomuus ja tuho kohtasi minuakin — niin, minuakin.»
Sitten hän kohotti synkät silmänsä nopeasti tulesta Harrietin kasvoihin ja virkkoi:
»Minä tuhlaan aikaa, vaikka on kiire, mutta jollen olisi ajatellut kaikkea, en olisi nyt täällä. Niin, onnettomuus ja tuho kohtasivat tosiaankin minua. Minä olin vain lyhytaikainen leikkikalu, joka heitettiin syrjään julmemmin ja kylmäkiskoisemmin kuin koskaan on tehty. Kenen käsi sen teki?»