»Juuri niin, kapteeni Gills!» myönsi Toots. »Vaikkei minulla ollut iloa tuntea teitä, herra — herra Sols», virkkoi Toots, joka keksi tämän nimen onnellisen ajatuksen välähtäessä hänen mieleensä, »ennenkuin se tapahtui, olen erittäin iloinen, sen vakuutan, saadessani tutustua teihin. Toivoakseni voitte asianhaarojen mukaan hyvin.»
Nämä kohteliaat sanat lausuttuaan hän istuutui punastuen ja nauraa hihittäen.
Vanha laivakojeiden kauppias istui nurkassa Walterin ja Florencen välissä, nyökkäili Pollylle, joka katseli heitä iloisesti hymyillen, ja vastasi kapteenille seuraavasti:
»Ned Cuttle, vanha veikko, vaikka olen kuullut jotakin täällä tapahtuneista muutoksista tuolta herttaiselta ystävältäni — kuinka suloiselta kulkijasta tuntuukaan nähdä tervetuliaisiksi hänen viehättävät kasvonsa!» Siihen ukko keskeytti jääden hieromaan käsiään entiseen uneksivaan tapaansa.
»Kuulkaa häntä!» huudahti kapteeni vakavasti. »Nainen viettelee miessuvun.» Sitten hän lisäsi syrjään Tootsille: »Siitä asiasta voitte katsoa lähemmin Aatamia ja Eevaa käsittelevää lukua, toveri.»
»Sen teen varmasti, kapteeni Gills», virkkoi Toots.
»Vaikka olen kuullut jotakin täällä tapahtuneista muutoksista», toisti Sol Gills ottaen taskustaan esiin silmälasinsa ja pannen ne otsalleen vanhaan tapaansa, »ovat ne niin suuret ja odottamattomat, ja minä olen niin kokonaan ilon vallassa nähdessäni rakkaan Walterin ja — ja» — hän vilkaisi Florencen alas luotuihin silmiin mainitsematta nimeä — »että — etten voi puhua paljon tänä iltana. Mutta, rakas Ned Cuttle, miksi et kirjoittanut?»
Kapteenin kasvoilla kuvastuva hämmästys suorastaan pelästytti Tootsia, joka tuijotti häneen hellittämättä.
»Kirjoittanut!» toisti kapteeni. »Kirjoittanut, niinkö, Sol Gills?»
»Niin, joko Barbadosiin tai Jamaikaan tai Demeraraan. Sitä minä kysyin.»