»Juuri niin, Ned. Malta hetkinen», virkkoi ukko. »Kun ensiksi kirjoitin — nimittäin Barbadosista — sanoin, että vaikka saisitkin sen kirjeen paljon ennen kuin vuosi olisi umpeen kulunut, olisin iloinen, jos avaisit käärön, koska se ilmaisisi sinulle lähtöni syyn. Juuri niin, Ned. Kun kirjoitin toisen, kolmannen ja ehkä neljännenkin kerran — nimittäin Jamaikasta — sanoin olevani vielä samassa tilassa, en voinut levätä enkä tulla pois siitä maailmankolkasta saamatta varmuutta, oliko Walter pelastunut vai hukkunut. Kun seuraavan kerran kirjoitin — luullakseni Demerarasta, eikö niin?»
»Hän luulee kirjoittaneensa Demerarasta, eikö niin?» toisti kapteeni katsellen toivottoman näköisenä ympärilleen.
»Silloin sanoin», jatkoi ukko, »etten vieläkään ollut saanut mitään varmaa tietoa. Että olin siellä tavannut monta kapteenia ja muitakin henkilöitä, jotka olivat tunteneet minut kauan sitten ja auttoivat minua pääsemään toisille seuduille ja joita voin toisinaan vähän auttaa omalla alallani. Että jokainen otti osaa suruuni ja kohtalooni ja että aloin ajatella joutuvani harhailemaan kuolemaani asti hankkimassa tietoja Walterista.»
»Alkoi luulla itseään joksikin tieteelliseksi lentäväksi hollantilaiseksi!» huomautti kapteeni toisille hyvin vakavasti.
»Mutta kun sitten sain kuulla, Ned — se tapahtui Barbadosissa palattuani sinne — että oli puhuteltu erästä laivuria, joka oli kotimatkalla Kiinaan ja jolla oli myös Walter mukanaan, silloin ostin matkalipun ensimmäiseen laivaan, palasin kotiin, saavuin tänne tänä iltana ja huomasin sen tiedon todeksi, Jumalan kiitos!»
Taivutettuaan päätään hyvin kunnioittavasti kapteeni tuijotti kaikkiin, aloittaen Tootsista ja lopettaen laivakojeiden kauppiaaseen. Sitten hän virkkoi:
»Sol Gills! Se huomautus, jonka nyt teen, repäisee varmasti irti pienimmänkin purjeenkappaleen, mikä sinulla lienee, ja paiskaa sinut kerrassaan kallelleen. Ei ainoakaan niistä kirjeistäsi ole tullut Ed'ard Cuttlen käsiin. Ei ainoakaan niistä kirjeistä», toisti kapteeni tehdäkseen selityksensä vieläkin juhlallisemmaksi ja vaikuttavammaksi, »tullut koskaan Englannissa asuvan merikapteeni Ed'ard Cuttlen käsiin, joka elää kaikessa rauhassa kotimaassaan nauttien jokaisesta aurinkoisesta hetkestä.»
»Ja minä itse panin ne postiin! Ja osoitin ne omakätisesti. Brig-aukion numero yhdeksään!» huudahti Sol Gills.
Kapteeni kalpeni kovasti, lehahtaen sitten taas tulipunaiseksi. »Mitä tarkoitat, Sol Gills, ystäväni, Brig-aukion numero yhdeksällä?» kysyi kapteeni.
»Mitäkö tarkoitan? Sinun asuntoasi, Ned», vastasi ukko, »Rouva — mikä hänen nimensä olikaan! Varmaankin unohdan vielä oman nimeni, mutta olen jäänyt niin jäljelle ajastani — muistathan, että aina olen ollut sellainen — ja hyvin hajamielinen. Rouva —»