»Sol Gills!» sanoi kapteeni kuin ehdottaen lauseen täytteeksi kaikkein mahdottomina, »et suinkaan koeta muistella rouva MacStingerin nimeä?»
»Tietysti, ihan oikein, sitä juuri!» huudahti laivakojeiden kauppias.
»Rouva MacStingeriä minä tarkoitin.»
Kapteeni Cuttle, jonka silmät nyt olivat niin leveinä kuin mahdollista ja jonka kasvojen nyppylät suorastaan hehkuivat, vihelsi kimeästi ja alakuloisesti ja seisoi paikallaan tuijottaen jokaiseen mitään puhumatta.
Vihdoin hän virkkoi: »Ole niin hyvä, Sol Gills, ja toista se vielä.»
»Kaikki ne kirjeet panin itse postiin ja osoitin ne kapteeni Cuttlelle, rouva MacStingerin luo, Brig-aukion numero yhdeksään», sanoi Sol Gills. lyöden oikean käden etusormella tahtia vasemman käden kämmeneen niin täsmällisesti ja selvästi, että se olisi suorastaan ollut kunniaksi hänen erehtymättömälle taskukellolleen.
Kapteeni otti koukusta vahakangashattunsa, katsoi sen sisään, pani sen päähänsä ja istuutui.
»Mutta, hyvät ystävät, minähän karkasin sieltä», sanoi kapteeni katsellen ympärilleen perinpohjin tyrmistyneenä.
»Eikö kukaan tiennyt, minne lähditte, kapteeni Cuttle?» kysyi Walter nopeasti.
»No, no, Walter», sanoi kapteeni pudistaen päätään. »Hän ei olisi ikänään päästänyt minua ottamaan haltuuni tätä omaisuutta. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lähteä livistämään. Laupias taivas, Walter, sinä olet nähnyt hänet vain rauhallisessa mielentilassa. Mutta jos näkisit hänen vihansa leimuavan — silloin tietäisit toista!»
»Minäpä nitistäisin hänet!» huomautti Nipper hiljaa.