»Se on ainakin hauska uutinen», sanoi Morfin, »ja jos se on itsekäs, on se näkemisen arvoinen uusi puoli teissä. Mutta sitä en usko.»
Samalla hän tarjosi tuolin Harrietille ja istuutui häntä vastapäätä viulun levätessä tyytyväisenä heidän välissään.
»Kun kerron teille, miksi olen tullut, ette ihmettele saapumistani yksin tänne tai sitä, että John ei maininnut teille tulostaan, ja te uskotte sen varmasti. Saanko nyt kertoa?»
»Ette voi tehdä sen parempaa.»
»Onko teillä nyt joutilasta aikaa?»
Morfin osoitti viuluaan ja sanoi: »Olen koko päivän tehnyt työtä. Tässä on todistajani. Sille olen ilmaissut kaikki huoleni. Toivon, ettei minulla olisi muita kuin omia huolia kerrottavina.»
»Onko Dombey ja Poika nyt lopussa?» kysyi Harriet vakavasti.
»Täydellisesti lopussa.»
»Eikö sitä liikettä koskaan jatketa?»
»Ei koskaan.»