»Voitteko paremmin?»
Rouva Wickam, joka seisoi vuoteen jalkopäässä kuin lohduton haamu, pudisti pontevasti päätänsä kieltääkseen tämän mahdollisuuden.
»Sehän ei merkitse mitään», virkkoi Alice heikosti hymyillen, »Jaksanko paremmin vai huonommin tänään, se ei tee suurempaa eroa kuin päivän — ehkä ei niinkään paljon.»
Vakavana ihmisenä rouva Wickam hyväksyi tämän arvelun syvään huokaisten. Hän nosti peitettä vähän jalkopäästä tunnustellakseen, olivatko sairaan jalat jo kylmenneet. Sitten hän kalisteli pöydällä olevia lääkepulloja kuin ajatellen: »Koska nyt kerran olemme täällä, saakoon hän vieläkin lääkettä.»
»Ei», sanoi Alice kuiskaten Harrietille, »kurja elämä, tunnonvaivat, vaellukset, puute, sisäinen ja ulkonainen myrsky ovat kuluttaneet elämäni. Sitä ei enää kestä kauan.»
Samalla hän veti Harrietin käden lähemmäksi itseään ja painoi kasvonsa sitä vasten.
»Tässä maatessani ajattelen toisinaan, että mielelläni eläisin vielä vähän aikaa voidakseni näyttää teille, kuinka kiitollinen voisin olla. Se on heikkoutta, joka pian menee ohitse. Parempi teille, että asiat ovat tällä kannalla. Parempi minullekin!»
Kuinka toisella lailla hän nyt pitelikään Harrietin kättä kuin silloin, kun hän oli tarttunut siihen takkavalkean ääressä koleana talvi-iltana! Silloin hän oli ollut ylenkatseellinen, raivoisa, uhmaava, häikäilemätön, mutta nyt! Se kaikki oli lopussa.
Kun rouva Wickam oli kyllikseen kilistellyt pulloja, toi hän lääkettä ja katseli potilasta tuimasti tämän juodessa, puristi huulensa lujasti yhteen, samoin kulmakarvansa, ja ravisti päätänsä kuin ilmaistakseen, ettei kidutuskaan saisi häntä sanomaan, että tämä oli toivotonta. Sitten hän pirskoitti vähän viilentävää nestettä huoneeseen kuin haudankaivaja, joka siroittelee tuhkaa tuhalle, tomua tomuun — sillä hän oli vakava luonteeltaan — ja poistui alakertaan syömään hautajaisiin kuuluvaa liharuokaa.
»Kuinka kauan siitä on, kun tulin teidän luoksenne ja kerroin, mitä olin tehnyt, ja kuulitte, että oli liian myöhäistä kenenkään lähteä veljeänne pelastamaan?» kysyi Alice.