»Isä kulta, älä katso minuun noin oudosti! Eihän minulla ollut aikomusta lähteä sinun luotasi. En ajatellut sitä koskaan, en ennen enkä jälkeenpäin. Minä olin peloissani, kun lähdin pois, enkä osannut ajatella. Isä rakas, minä olen muuttunut. Minä kadun. Minä käsitän erehdykseni. Ymmärrän nyt paremmin velvollisuuteni. Isä, älä aja minua pois, tai minä kuolen!»
Dombey horjui takaisin tuolilleen. Hän tunsi, kuinka Florence veti hänen käsivartensa kaulalleen ja itsekin halasi häntä, tunsi tyttärensä kostean posken painuvan omaansa vasten, tunsi — voi, kuinka syvästi — kaikki, mitä oli tehnyt.
Sitä rintaa vasten, jota hän oli omin käsin lyönyt, sitä sydäntä vasten, jonka hän oli melkein murskannut, painettiin nyt hänen kasvonsa, joita hän koetti peittää käsillään, ja Florence puhui nyyhkyttäen:
»Rakas isä, minä olen äiti. Minulla on lapsi, joka alkaa pian nimittää Walteria samoin kuin minä sinua. Kun se syntyi ja kun ymmärsin, kuinka paljon sitä rakastin, tiesin, mitä olin tehnyt sinut jättäessäni. Anna minulle anteeksi, rakas isä! Pyydä Jumalaa siunaamaan minua ja pienokaistani!»
Murtunut mies olisi täyttänyt pyynnön, jos olisi jaksanut. Hän olisi nostanut kätensä ja pyytänyt anteeksi, mutta Florence tarttui niihin ja painoi ne kiireesti alas sanoen:
»Pienokaiseni syntyi merellä, isä. Silloin rukoilin (ja Walter minun puolestani), että Jumala säästäisi minua, jotta voisin palata kotiin. Heti kun pääsimme maihin, tulin sinun luoksesi. Älkäämme enää koskaan erotko, isä!»
Hän kiersi käsivartensa isänsä harmaan pään ympäri, ja isä voihkasi ajatellessaan, ettei se ollut koskaan ennen niin levännyt.
»Sinun pitää tulla kotiin minun kanssani, isä, katsomaan pienokaistani. Se on poika. Hänen nimensä on Paul. Minä luulen — minä toivon — että hän on samannäköinen kuin —»
Kyyneleet keskeyttivät hänet.
»Rakas isä, lapseni vuoksi, sen nimen vuoksi, jonka olemme hänelle antaneet, minun vuokseni, anna anteeksi Walterille. Hän on niin hellä minulle. Olen niin onnellinen hänen kanssaan. Se ei ollut hänen syynsä, että menimme naimisiin. Se oli minun. Rakastin häntä niin paljon.»