»Kultani», virkkoi rouva Toots, »minähän vain puhelin».
»Mutta, rakkaani, älä vain ponnistele liiaksi», toisti Toots.
»Sinun pitää tosiaankin olla varovainen. Älä, Susan, kulta, ponnistele liiaksi. Hän kiihtyy niin helposti», sanoi hän syrjään rouva Blimberille, »ja silloin hän unohtaa, mitä tohtori sanoi».
Rouva Blimber aikoi juuri huomauttaa rouva Tootsille varovaisuuden välttämättömyyttä, kun Feeder tarjosi hänelle käsivartensa taluttaakseen hänet alas vaunuihin, jotka odottivat kirkkoon lähtöä. Tohtori Blimber talutti rouva Tootsia ja Toots kaunista morsianta, jonka välkkyvien silmälasien tienoilla liehui koiperhosten tavoin kaksi harsopukuista pientä morsiusneitoa. Kandidaatti Feederin veli, pastori Feeder, oli jo etukäteen lähtenyt valmistuakseen virkatoimitukseen.
Vihkiäiset suoritettiin ihailtavalla tavalla. Cornelia pienine jäykkine kiharoineen »läpäisi», niinkuin Kukonpoika olisi sanonut, erittäin rauhallisesti, ja tohtori Blimber lahjoitti hänet pois niinkuin ainakin mies, joka oli täydellisesti harkinnut asiaa. Harsopukuiset pienet morsiusneidot näyttivät kärsivän enimmin. Rouva Blimber oli liikutettu, mutta ei kovin rajusti, ja kertoi paluumatkalla pastori Feederille, että hänellä ei nyt olisi ainoatakaan tyydyttämätöntä toivetta, jos vain olisi saanut nähdä Ciceron Tusculumissaan.
Sitten syötiin aamiainen, johon otti osaa vain yllämainittu pieni seurue. Nuori aviomies Feeder oli erinomaisella tuulella, joka tarttui siinä määrin rouva Tootsiinkin, että Tootsin piti muutamia kertoja huomauttaa pöydän ylitse: »Rakas Susan, älä vain ponnistele liiaksi!» Parasta kaikesta oli, että Toots tunsi velvollisuudekseen pitää puheen ja vaimonsa monista kieltävistä sähkösanomista huolimatta nousi ensimmäisen kerran elämässään seisomaan sitä varten.
»Minun pitää tunnustaa», lausui Toots, »että koska tässä talossa, mitä lieneekin tehty — henkeni hämmentämiseksi joskus — millä ei ole väliä ja mistä en syytä ketään — minua aina kohdeltiin kuin tohtori Blimberin perheen jäsentä ja minulla oli oma pulpetti pitkän aikaa — en — voi — sallia — että ystäväni Feeder —»
»— menee naimisiin», kuiskasi rouva Toots.
»Muuten ei liene sopimatonta tai yhdentekevääkään tässä tilaisuudessa», sanoi Toots riemastuneena, »huomauttaa, että vaimoni on mitä erinomaisin nainen ja että hän suorittaisi tämän paljon paremmin kuin minä itse — niin, en — voi — sallia — että ystäväni Feeder — menee naimisiin —»
Rouva Toots avusti taas: »— neiti Blimberin kanssa».