»Miksi sitten sen teet, kaveri?» kysyi kapteeni johdonmukaisesti.
Bunsby, joka tuijotti kuin maailman toiseen ääreen, pienimmänkään ilmeen hänen kasvoissaan muuttumatta, ei vastannut.
»Miksi et livistä?» kysyi kapteeni.
»Häh?» kuiskasi Bunsby toivon välähtäessä hetkeksi hänen mielessään.
»Miksi et livistä?» toisti kapteeni.
»Mitä hyötyä siitä olisi?» tokaisi onneton filosofi. »Hän saisi minut taas kiinni.»
»Koeta!» vastasi kapteeni. »Reippaasti vain! No nyt! Nyt on sopiva hetki. Karkaa, Jack Bunsby!»
Mutta sensijaan että olisi käyttänyt hyväkseen tätä neuvoa Jack Bunsby virkkoi alakuloisesti kuiskaten:
»Se kaikki alkoi sinun arkkusi vuoksi. Miksi täytyikään minun silloin illalla saattaa häntä satamaan?»
»Toveri», änkytti kapteeni, »minä luulin, että sinä olisit vienyt voiton hänestä eikä hän sinusta. Mies, jolla on sellaiset mielipiteet kuin sinulla!»