»Asia on niin», virkkoi Feenix-serkku, »että ystäväni Gay ja minä olemme keskustelleet siitä, olisiko mahdollista pyytää teiltä erästä suosionosoitusta. Ystäväni Gay, joka on kohdellut minua erikoisen hyväntahtoisella ja avomielisellä tavalla, mistä olen hänelle oikein kiitollinen, on taipunut siihen, että pyytäisin sitä teiltä. Olen varma siitä, että niin rakastettava nainen kuin ystäväni Dombeyn viehättävä ja täydellinen tytär ei tarvitse monia rukouksia taipuakseen, mutta olen onnellinen tietäessäni, että minua tukee tässä ystäväni Gayn vaikutus ja suostumus. Kun edustaja-aikoinani jonkun henkilön oli tehtävä jokin ehdotus — mikä sattui harvoin niinä aikoina, sillä meitä pidettiin hyvin lujissa ohjaksissa, koska kummankin puolen johtajat olivat ankaran sotakurin miehiä, mikä olikin kirotun hyvä asia sekä upseerin arvoisille että tavallisille rivimiehille niinkuin minullekin ja esti meitä paljastamasta itseämme joka hetki kaikkien silmille, niinkuin moni meistä kiihkeästi halusi — niin, kun edustaja-aikoinani, kuten aioin sanoa, jollakin miehellä oli halu laukaista pienellä yksityisellä paukkupyssyllään, pidettiin aina suurena etuna hänelle, jos hän saattoi sanoa, että hänellä oli onni uskoa ajatustensa saavan vastakaikua herra Pittin, sen luotsin, rinnassa, joka oli kestänyt monta myrskyä. Silloin alkoi hiton suuri joukko edustajia heti hihkua ja yllytti siten hänen rohkeuttaan. Mutta asian laita oli niin, että nämä miehet, joiden oli käsketty hurrata oikein pontevasti, milloin vain herra Pittin nimi mainittiin, tulivat siinä niin harjaantuneiksi, että aina heräsivät sen kuullessaan. Ja he olivat niin täysin tietämättömiä siitä, mistä oli puhe, että hupaisten juttujen kertoja Brown — hän, joka kuului valtionvarain valiokuntaan ja joi neljä pulloa päivässä ja jonka ystäväni Gayn isä varmaankin tunsi, sillä se tapahtui ennen ystäväni Gayn aikoja — niin, Brown sanoi tavallisesti, että jos joku olisi noussut paikaltaan ja sanonut, että hänen täytyi mielipahakseen ilmoittaa parlamentille erään kunnioitettavan edustajan makaavan etuhuoneessa kuolemankielissä suonenvetokohtausten viimeisellä asteella ja että saman kunnioitettavan edustajan nimi oli Pitt, olisi tämä sanoma otettu äänekkäin hyväksymishuudoin vastaan.»
Tämä pääasian vältteleminen hämmensi Florencea, joka katseli vuoroin
Feenix-serkkua ja Walteria yhä levottomampana.
»Rakkaani, ei ole syytä huolestua», sanoi Walter.
»Kautta kunniani, ei ole syytä huolestua», vahvisti Feenix-serkku, »ja minä olen syvästi suruissani tuottaessani teille hetkisenkään levottomuutta. Vakuutan teille, ettei ole mitään hätää. Se suosionosoitus, jota pyydän, on yksinkertaisesti vain — mutta se näyttää tosiaankin niin tavattoman kummalliselta, että olisin sanomattoman kiitollinen ystävälleni Gaylle, jos hän hyväntahtoisesti suvaitsisi — niin, tosiaankin — suvaitsisi murtaa jään», sanoi Feenix-serkku.
Sekä tämä vetoaminen että yhtä paljon Florencen katse vaikuttivat, että
Walter virkkoi:
»Rakkaani, asia ei ole lainkaan kummallinen. Tässä on puheena vain se, että lähtisit Lontooseen yhdessä tämän herran kanssa, jonka tunnet.»
»Ja myöskin ystäväni Gay — jos saan huomauttaa», keskeytti
Feenix-serkku.
»Niin, minä tulen mukaan — käymään erään henkilön luona.»
»Kenen?» kysyi Florence katsellen toisesta toiseen.
»Jos voisin pyytää teitä luopumaan vaatimasta vastausta kysymykseenne», sanoi Feenix-serkku, »niin tekisin mielelläni sen pyynnön».