»Tiedätkö sinä sen, Walter?»
»Tiedän.»
»Ja hyväksyt?»
»Hyväksyn, mutta vain siksi, että olen varma sinunkin hyväksymisestäsi. Silti ymmärrän kyllä, että saattaa olla asianhaaroja, jotka puolustavat sitä, ettei asiasta puhuta etukäteen enempää.»
»Jos isä nukkuu vielä tai jos hän valvoessaan voi tulla toimeen ilman minua, niin lähden heti» sanoi Florence. Hän nousi tyynesti, katsahti heihin kumpaankin vähän pelästyneen, mutta täysin luottavan näköisenä ja lähti huoneesta.
Hänen palatessaan valmiina seuraamaan heitä he puhelivat vakavasti yhdessä akkunan ääressä. Florence ei voinut olla ihmettelemättä, mikä puheenaihe oli saattanut tehdä heidät hyviksi tutuiksi näin lyhyessä ajassa. Mutta häntä ei lainkaan ihmetyttänyt se ylpeyttä ja rakkautta säteilevä katse, jonka hänen miehensä loi häneen keskeyttäen puhelunsa, sillä hän oli siihen tottunut.
»Tahtoisin jättää nimikorttini ystävälleni Dombeylle», virkkoi Feenix-serkku, »vilpittömästi toivottaen, että hän vahvistuisi niin pian kuin suinkin. Ja toivoakseni suo ystäväni Dombey minulle sen kunnian, että hän pitää minua miehenä, joka tuntee hiton lämmintä ihailua hänen luonnettaan kohtaan brittiläisenä kauppiaana ja rehellisenä miehenä. Minun maatilani on tavattomasti rappiolla, mutta jos ystäväni Dombey tarvitsisi ilmanmuutosta ja asettuisi sinne, saisi hän huomata sen erikoisen terveelliseksi paikaksi, kuten pitääkin, sillä siellä on tavattoman ikävää. Jos ystävääni Dombeyta vaivaa ruumiillinen heikkous ja hän sallisi minun suositella itselleen sellaista, mikä on perin usein ollut hyväksi minulle, kun tunsin olevani pinteessä elellessäni jokseenkin iloisesti muiden iloisten miesten tavalla, niin ehdottaisin tosiaankin seuraavaa vahvistuskeinoa: munanruskuainen sekoitetaan sokerin ja muskotin kanssa sherrylasiin ja nautitaan aamuisin paahdetun leipäviipaleen keralla. Jackson, jolla oli nyrkkeilyhuoneisto Bond Streetin varrella — erittäin lahjakas mies, jonka maineen ystäväni Gay epäilemättä tuntee — sanoi usein, että heillä oli harjoittelujen aikana tapana käyttää sherryn sijasta rommia. Mutta minä suosittelisin sherryä tässä tapauksessa, koska ystäväni Dombey on voimattomuuden tilassa, sillä rommi voisi nousta hänen päähänsä ja syöksisi hänet kirottuun pinteeseen.»
Kaiken tämän Feenix-serkku lausui ilmeisesti hyvin hermostuneesti ja levottomana. Sitten hän tarjosi käsivartensa Florencelle ja, koettaen mahdollisimman pontevasti ohjata uppiniskaisia sääriään, jotka näyttivät päättäneen johtaa hänet puutarhaan, talutti hänet ovelle ja vei odottaviin vaunuihin. Walter nousi niihin heidän jäljestään.
Matka kesti noin tunnin. Heidän ajaessaan muutamien synkkien ja komeiden katujen kautta Lontoon länsiosassa alkoi hämärtää. Florence oli pannut kätensä Walterin käteen ja katseli hyvin vakavana ja yhä levottomampana jokaista uutta katua, jolle he kääntyivät.
Kun vaunut vihdoin Brook Streetin varrella pysähtyivät sen talon kohdalle, missä hänen isänsä onnetonta avioliittoa oli juhlittu, virkkoi Florence: »Walter, mitä tämä merkitsee? Kuka täällä on?» Walter rauhoitti häntä, mutta kun hän ei vastannut mitään, katsahti Florence talon julkisivuun ja näki, että kaikki akkunat oli suljettu, ikäänkuin siellä ei asuisi ketään. Feenix-serkku oli tällä välin astunut maahan ja tarjosi Florencelle kätensä.