»Ja kuinka teräväsilmäinen nainen minun vaimoni onkaan», jatkaa Toots puhallettuaan miettiväisenä joitakin savuja piipustaan, jolloin hänen kasvoillaan on kuvastunut mitä suurin tyytyväisyys. »Millainen viisaus hänessä piilee! Millaisia huomioita hän tekee! Vielä eilisiltana, kun istuimme nauttimassa perhe-elämän onnesta — mikä, kautta kunniasanani, on heikko sana ilmaisemaan tunteitani ollessani vaimoni seurassa — hän huomautti, kuinka ihmeellistä oli katsella ystävämme Waltersin nykyistä asemaa. 'Täällä hän nyt on', huomautti vaimoni, 'vapautettuna merellä kulkemisesta sen ensimmäisen pitkän matkan jälkeen, jonka hän teki nuorikkonsa kanssa' — kuten tekin tiedätte, herra Sols.»
»Totta, totta», sanoo vanha laivakojeiden kauppias hieroen käsiään.
»'Täällä hän nyt on', sanoo vaimoni, eikä hänen enää tarvitse ollenkaan purjehtia merellä, sillä sama liike on antanut hänelle kotimaassa luottamustoimen, jonka arvoiseksi hän on osoittautunut ja nousee askel askeleelta tavattoman nopeasti. Kaikki rakastavat häntä, ja hän saa enoltaan apua juuri silloin, kun eno on parhaissa varoissaan — niinkuin asia luullakseni on, herra Sols? Vaimoni on aina oikeassa.»
»Tietysti, tietysti — muutamat tietymättömissä olleista kullalla lastatuista laivoistamme ovat tosiaankin tulleet kotiin», vastaa Sol-ukko nauraen. »Pieniä aluksia, mutta kumminkin hyödyllisiä pojalleni, herra Toots!»
»Juuri niin», myöntää Toots. »Saatte nähdä, ettei vaimoni osu koskaan väärään. 'Täällä hän on', sanoo tämä ihmeellinen nainen, 'sellaisessa asemassa, — ja mitä seuraa? Mitä seuraa?' sanoo vaimoni. Pankaapa nyt, kapteeni Gills ja herra Sols, tarkoin merkille vaimoni tarkkanäköisyys. 'Niin, siitä seuraa se, että ihan herra Dombeyn silmäin edessä luodaan perustus, ja sille kohoaa — rakennus', juuri sitä sanaa vaimoni käytti», virkkaa Toots ylpeydestä säteillen, »'sille perustukselle kohoaa rakennus, ehkä yhtä suuri, mahdollisesti komeampikin kuin se, jonka päämiehenä herra Dombey itse on ollut ja jonka vähäpätöinen alku on häneltä kokonaan unohtunut (mikä on tavallinen, mutta paha virhe, sanoi vaimoni). Ja sillä tavalla', sanoi vaimoni, 'herra Dombeyn tyttärestä kuitenkin kaikitenkin alkaa uusi ja voitokas Dombey ja Poika'. Niin hän sanoi.»
Piippunsa avulla — jota hän erittäin mielellään käyttää kaunopuheisiin tarkoituksiin, koska sen varsinainen käytäntö tuottaa hänelle erittäin epämieluisia tunteita — Toots selittää niin havainnollisesti tätä vaimonsa ennustusta, että kapteeni innostuu heittelemään hattuaan ilmaan tavattoman innostuneena ja huutaa:
»Sol Gills, sinä tiedemies ja vanha liiketoverini, mitä minä sanoin
Walterille sinä iltana, kun hän ensimmäisen kerran lähti liikealalle?
Enkö sanonut, että sir Richard Whittington nai isäntänsä tyttären?
Siitä miehestähän tuli Lontoon pormestari. Muistatko?»
»Varmasti, Ned, muistan sen hyvin.»
»Sittenpä ehdotan teille jotakin», sanoo kapteeni nojautuen taaksepäin ja vetäen keuhkoihinsa kylliksi ilmaa valtavan karjumisen varalle. »Nyt esitän teille Viehättävän Pegin alusta loppuun asti. Ja avustakaa te kumpikin loppukerrossa!»
* * * * *