»Mitä Edith Grangeriin tulee, Dombey», sanoo majuri, »ei koko Euroopassa ole ainoatakaan naista, joka ei antaisi ja tahtoisi antaa — sallinettehan Bagstockin lisätä sen — korviaan ja korvarenkaitaankin saadakseen olla Edith Grangerin sijassa».
»Olette kovin ystävällinen sanoessanne minulle niin, majuri», vastaa
Dombey.
»Dombey», aloittaa majuri taas, »tiedättehän sen! Älkäämme suvaitko välillämme mitään väärää arkatuntoisuutta. Tiedättehän sen. Tiedättekö vai ette, Dombey?» kysyy majuri melkein kiihkeästi.
»Kuulkaahan nyt, majuri —»
»Hitto vieköön, Dombey», sanoo majuri, »tiedättekö vai ettekö tiedä? Dombey! Onko vanha Joey teidän ystävänne? Olemmeko, Dombey, sillä avomielisellä tuttavallisuuden asteella, joka oikeuttaa ihmisen — karskin vanhan Joseph B:n, Dombey — puhumaan suunsa puhtaaksi? Vai onko minun käsitettävä tämä käskyksi pysyä sopivan välimatkan päässä ja noudattaa sovinnaisia tapoja?»
»Rakas majuri Bagstock», sanoo Dombey tyytyväisen näköisenä, »tehän oikein kiihdytte».
»Tepä sen sanoitte, juuri niin, minä kiihdyn. Joseph B. ei kiellä sitä, Dombey. Hän kiihtyy. Tämä on sellainen tapaus, hyvä herra, että se herättää eloon kaiken vanhan, pirullisen, murskaantuneen, kuluneen, raajarikkoisen J.B:n ruumiissa vielä jäljellä olevan myötätunnon. Ja sanonpa teille jotakin, Dombey — sellaisella hetkellä miehen täytyy purkaa ilmoille kaikki, mitä hän tuntee, tai panna päähänsä kuonokoppa. Ja Joseph Bagstock sanoo teille vasten kasvoja, Dombey, niinkuin hän sanoo klubissaan teidän selkänne takana, ettei hän milloinkaan tahdo ottaa kuonokoppaa, kun Paul Dombeysta puhutaan. Niin, hitto vieköön, hyvä herra», lopettaa majuri hyvin päättävästi, »mitä sille mahtaa?»
»Majuri», vastaa Dombey, »vakuutan olevani tosiaankin kiitollinen teille. Ei mieleeni juolahtanutkaan hillitä liian puolueellista ystävyyttänne.»
»Ei liian puolueellista, hyvä herra!» huudahtaa kuumaverinen majuri.
»Dombey, minä kiellän sen.»
»Tarkoitan siis vilpitöntä ystävyyttänne», jatkaa Dombey. »Enkä minäkään, majuri, voi unohtaa tässä tilanteessa, jossa nyt olen, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa olen teille.»