Lopultakin he saapuvat! Vaununpyörien räminä käy yhä selvemmäksi ja pysähtyy vihdoin oven eteen. Ilkeän muukalaisen jyrisevä koputus kuuluu, ennenkuin Towlinson seurueineen ennättää ovea avaamaan. Dombey ja hänen nuorikkonsa astuvat alas vaunuista ja käyvät käsi kädessä sisään.
»Suloinen Edithini!» lausuu kiihtynyt ääni portailla. »Rakas Dombey!» Ja lyhyet hihat kiertyvät vuorotellen kummankin vastatulleen ympäri ja syleilevät heitä.
Florencekin oli tullut alas eteiseen, mutta ei astunut esiin, vaan säästi ujon tervehdyksensä, kunnes lähemmät ja rakkaammat puuskat vaimenisivat. Edithin silmät keksivät hänet kuitenkin kynnyksellä, ja irtaantuen tunteellisesta äidistään suutelemalla häntä kevyesti poskelle hän kiiruhti syleilemään Florencea.
»Kuinka sinä voit, Florence?» virkkoi Dombey ojentaen kätensä.
Kun Florence vapisten kohotti sen huulilleen, kohtasi hän isänsä katseen. Se oli jokseenkin kylmä ja vieras, mutta hänen sydäntään liikutti kuitenkin se huomio, että siinä oli jonkin verran enemmän osanottoa kun ennen. Ilmenipä siinä vähän hämmästystäkin eikä suinkaan epämieluista. Hän ei uskaltanut enää kohottaa katsettaan, mutta tunsi, että isä silmäili häntä vielä kerran eikä vähemmän suosiollisesti. Oi, millainen ilon värinä kävikään hänen lävitseen, kun näin epämääräisesti ja perusteettomasti varmistui hänen toivonsa oppia voittamaan isän suosio uuden ja kauniin äidin avulla!
»Otaksuttavasti ette tarvitse paljon aikaa pukeutumiseen, rouva
Dombey?» sanoi Dombey.
»Olen heti valmis.»
»Käskekää tuoda päivällinen pöytään neljännestunnin kuluttua.»
Sen sanottuaan Dombey lähti omaan pukuhuoneeseensa, ja rouva Dombey nousi yläkertaan. Rouva Skewton ja Florence vetäytyivät vierashuoneeseen, ja erinomainen äiti piti velvollisuutenaan vuodattaa muutamia väkisin esille pyrkiviä kyyneliä, joihin hänen tyttärensä onni luultavasti oli syynä. Hän kuivaili niitä vielä varovasti pitsikoristeisen nenäliinansa kulmalla, kun hänen vävynsä ilmestyi.
»Ja mitä te piditte maailman viehättävimmästä kaupungista, Pariisista, rakas Dombey?» kysyi rouva Skewton hilliten liikutuksensa.