»Siellä oli kylmä», vastasi Dombey.
»Iloinen paikka niinkuin ennenkin», sanoi rouva Skewton, »tietysti».
»Ei erittäin. Minusta se oli ikävä.»
»Hyi, rakas Dombey! Ikävä!» huudahti anoppi veitikkamaisesti.
»Niin se minuun vaikutti, hyvä rouva», virkkoi Dombey vakavan kohteliaasti. »Luulen rouva Dombeynkin pitäneen sitä ikävänä. Ainakin hän huomautti siitä kerran tai pari.»
»Mitä, sinä paha tyttö!» huudahti rouva Skewton kujeillen rakkaalle lapselleen, joka tuli nyt sisään, »mitä kauhean kerettiläisiä syytöksiä sinä olet lausunut Pariisista?»
Edith kohautti kulmakarvojaan raukeasti. Sitten hän sivuutti kaksoisoven, joka oli avattu näyttämään huoneita niiden uudessa ja kauniissa sisustuksessa, mutta hän loi kaikkeen tähän ihanuuteen vain yhden silmäyksen ja istuutui Florencen viereen.
»Rakas Dombey», virkkoi rouva Skewton, »kuinka ihastuttavasti onkaan toteutettu jokainen viittaus, jonka annoimme työmiehille. He ovat tosiaankin tehneet tästä talosta oikean palatsin.»
»Kaunista täällä on», sanoi Dombey katsellen ympärilleen. »Minä määräsinkin, ettei mitään kustannuksia saisi säästää ja että piti hankkia kaikkea, mitä rahalla voi saada.»
»Ja mitä sillä ei voisi saada, rakas Dombey?» huomautti Kleopatra.