Hetkiseksi tulee hiljaisuus, ja kirkonisäntä Sownds hiipii sakaristoon kutsumaan pappia ja lukkaria. Silloin rouva Skewton puhuu Dombeylle selvemmin ja pontevammin kuin hänen tapansa on ja siirtyy samalla Edithin viereen.
»Rakas Dombey», virkkaa kelpo äiti, »pelkäänpä, että minun on sittenkin jätettävä Florence kulta ja annettava hänen palata kotiin, niinkuin hän itse ehdotti. Tämänpäiväisen menetykseni jälkeen, rakas Dombey, epäilen olevani liian alakuloinen kestääkseni hänenkään seuraansa.»
»Eiköhän kuitenkin olisi parasta, että hän viipyisi teidän luonanne?» vastaa Dombey.
»Enpä luule niin, rakas Dombey. Ei, en luule, Minun on parempi olla yksin. Sitäpaitsi on rakas Edithini hänen luonnollinen ja alituinen suojelijansa, kun te palaatte, ja senvuoksi minun on ehkä parasta olla asettumatta hänen ja hänen suojattinsa väliin. Hän voisi käydä kateelliseksi. Vai mitä, Edith kulta?»
Hellä äiti puristaa tyttärensä käsivartta, ehkä saadakseen hänen huomionsa vakavasti kohdistumaan tähän asiaan.
»Vakavasti puhuen, rakas Dombey», aloittaa hän taas, »minä vapautan rakkaan pienokaisemme enkä tartuta häneen omaa synkkyyttäni. Olemme juuri päättäneet niin tehdä. Hän ymmärtää minut täydellisesti, hyvä Dombey. Edith, rakkaani — hän käsittää minut täydellisesti.»
Taas hän puristaa tyttärensä käsivartta. Dombey ei tee lisäväitteitä, sillä pappi ja lukkari saapuvat, ja rouva Miff ja kirkonisäntä järjestävät seurueen asianmukaisille paikoille alttarin kaiteen eteen.
»Kuka antaa tämän naisen avioksi tälle miehelle?»
Feenix-serkku esiintyy naittajana. Hän on saapunut Baden-Badenista nimenomaan siinä tarkoituksessa. »Hitto vieköön», on Feenix-serkku tuuminut — hyvänluontoinen mies, tuo Feenix-serkku — »kun kerran saamme rikkaan cityläisen sukuumme, osoittakaamme hänelle jonkin verran huomaavaisuutta, tehkäämme jotakin hänen mielikseen».
»Minä annan tämän naisen avioksi tälle miehelle», sanoo siis Feenix-serkku. Hän aikoo astua suoraan eteenpäin, mutta kääntyykin syrjään itsepäisten sääriensä vuoksi, ja niin hän joutuu antamaan miehelle ensin avioksi väärän naisen — nimittäin erään morsiustytön, joka on ylhäistä syntyperää, perheen etäinen sukulainen ja noin kymmenen vuotta rouva Skewtonia nuorempi. Mutta rouva Miff työntää väliin ränsistyneen myssynsä, kääntää hänet taitavasti takaisin ja työntää hänet kuin rullilla suoraan morsiamen luo, jonka Feenix-serkku siis antaa »tälle miehelle», avioksi.