»Näyttääkö ollenkaan siltä kuin minä olisin täällä tarpeellinen?» huudahti rouva Chick leimuavin silmin.
»Ei, kultaseni, ei minun mielestäni», vastasi Chick.
»Paul on mieletön!» sanoi rouva Chick.
Chick vihelteli.
»Jollet ole hirviö, kuten joskus epäilen sinun olevan», jatkoi rouva Chick avomielisesti, »niin älä istu siinä viheltelemässä lauluja. Kuinka kukaan, jolla on vähänkään inhimillisiä tunteita, ilkeää katsella tuota Paulin anoppia noin puettuna ja tuolla lailla käyttäytyen majuri Bagstockin kanssa, josta muiden mieluisten asioiden ohella olemme kiitollisuudenvelassa sinun Lucretia Toxillesi —»
»Minun Lucretia Toxilleni, rakkaani!» virkkoi Chick ällistyneenä.
»Niin», vastasi rouva Chick hyvin vakavasti, »sinun Lucretia Toxillesi — sanonpa vain, etten ymmärrä, kuinka kukaan kehtaa katsella Paulin anoppia ja ylpeää rouvaa ja noita sopimattomasti käyttäytyviä vanhoja linnunpelättimiä paljaine hartioineen ja selkineen ja ylimalkaan tätä kotia, ja viheltää —» jolle sanalle hän pani niin halveksivan painon, että Chick hätkähti. »Se on, taivaan kiitos, käsittämätöntä minusta!»
Chick kiristi suunsa sellaiseen muotoon, että sitä oli mahdoton käyttää hyräilemiseen tai viheltämiseen, ja näytti hyvin miettivältä.
»Mutta toivottavasti minä kuitenkin tiedän, mitä olen velkaa itselleni», jatkoi rouva Chick, joka oli pakahtumaisillaan kiukusta, »vaikka Paul onkin unohtanut, mitä minulla on oikeus vaatia. En aio istua täällä tämän perheen jäsenenä, kun ei kukaan piittaa minusta vähääkään. Vielä en ole roskaa rouva Dombeyn jalkojen alla — en ihan vielä», toisti rouva Chick kuin odottaisi kerran joutuvansa siksi, ehkä jo päivän tai parin kuluttua. »Ja minä lähden. Minä en nimenomaan sano (vaikka ajatukseni ovat vapaat), että koko tämän seuranpidon tarkoituksena on vain halventaa ja loukata minua. Mutta minä lähden. Minua ei kukaan kaipaa.»
Samassa rouva Chick nousi pystyyn ja tarttui miehensä käsivarteen, joka ohjasi hänet pois, heidän oleskeltuaan siellä puolisen tuntia ikävällä tuulella. Hänen terävänäköisyytensä ansioksi sopii huomauttaa, ettei häntä tosiaankaan kaivattu.