Kun hän asetti liemen vieraan eteen, joka nyt kohottautui istuvaan asentoon, katsoi tämä häntä suoraan silmiin; hänen viiksensä kohosivat nenän alle ja nenä vajosi viiksien ylle.
»Hyvä!» sanoi ensimmäinen puhuja, »palatkaamme äskeiseen keskustelunaiheeseemme. Jättäen kaiken tämän sikseen, herrat, tiedämme, että Marseillen asukkaat kertovat paholaisen päässeen irti, kun tämä mies oli julistettu vapaaksi syytteestä. Näin tämä puhe sai alkunsa ja sitä se tarkoitti; muuta ei.»
»Miksikä he nimittävät häntä?» kysyi emäntä. »Biraud, vai kuinka?»
»Rigaud, madame», vastasi pitkä sveitsiläinen.
»Rigaud! Aivan niin!»
Liemen jälkeen tarjoiltiin matkustajalle lihaa ja sen jälkeen kasviksia. Hän söi kaikki, mikä tuotiin hänen eteensä, tyhjensi viinipullonsa, tilasi lasillisen rommia ja poltteli savukettaan kahvia juodessansa. Virkistyttyään kävi hän ylimieliseksi ja kohteli Päivänkoiton iltaseuraa alentuvaisen ystävällisesti, sekaantuen tavantakaa heidän jutteluunsa, aivan kuin hänen asemansa olisi paljoa korkeampi kuin mitä ulkomuoto osoitti.
Seuralla lienee ollut muita tehtäviä tai kenties tunsivat he alemmuutensa, sillä oli miten oli, he hävisivät vähitellen, ja kun ei muita vieraita tullut sijalle, jättivät he Päivänkoiton uuden herransa ja mestarinsa haltuun. Isäntä kolisteli keittiössään, emäntä istui tyynenä työnsä ääressä ja virkistynyt matkamies istui tupakoiden uunin edessä, lämmitellen repaleisia jalkojaan.
»Anteeksi, madame — se Biraud —»
»Rigaud, monsieur.»
»Rigaud, niin — onko hän herättänyt teidän tyytymättömyytenne vai mitä?»