»Hyvä!» huusi Lagnier. »Voisimme olla taas entisessä inhoittavassa luolassa, hei! Kuinka kauan olet ollut sieltä poissa?»
»Pääsin sieltä kaksi päivää myöhemmin kuin te, herrani.»
»Kuinka tulit tänne?»
»Minua varoitettiin jäämästä kaupunkiin, minkä tähden läksin sieltä heti, ja sen jälkeen olen lakkaamatta vaihtanut olinpaikkaa. Olen toimitellut yhtä ja toista Avignonissa, Pont Espritissä ja Lyonissa, Rhônella ja Saônella.» Puhuessaan osoitti hän päivettyneellä kädellään kaikki nämä paikat lattialla kuin kartalla.
»Entä minne olet nyt menossa?»
»Menossako, herra?»
»Niin kyllä.»
John Baptist näytti haluavan väistää tätä kysymystä tietämättä miten. »Kautta Bacchuksen!» sanoi hän viimein ikäänkuin pakotettuna myöntymään. »Olen toisinaan ajatellut käydä Pariisissa ja kenties Englannissakin.»
»Cavalletto. Olkoon tämä vain meidän kesken, mutta minäkin olen aikonut lähteä Pariisiin ja kenties Englantiin. Me menemme yhdessä.»
Pieni mies nyökäytti päätänsä ja näytti hampaitaan, mutta ei tuntunut pitävän tätä järjestelyä aivan ylenmäärin toivottavana.