»Ei kukaan voi kieltää, Arthur — mr Clennam — että olette aivan oikeassa osoittaessanne minulle vain muodollista ystävällisyyttä näissä muuttuneissa olosuhteissa, ja todella ei voisikaan olla toisin, ainakaan en voi otaksua, että te tietäisitte, mutta en voi olla muistamatta, että on ollut aika, jolloin asiat olivat ihan toisin.»
»Rakas mrs Finching», aloitti Arthur, taas liikutettuna ystävällisestä äänensävystä.
»Oh, älkää sanoko tuota ilkeätä, rumaa nimeä, sanokaa Flora.»
»Flora. Vakuutan teille, Flora, että nyt olen onnellinen saadessani taas nähdä teidät ja huomatessani, että te samoin kuin minäkin vielä muistatte entisiä mielettömiä unelmia, joiden aikana katselimme kaikkea nuoruutemme ja toivomme valossa.»
»Te ette näytä siltä», tokaisi Flora nyrpeänä, »te olette aivan välinpitämätön, mutta te olette pettynyt minun suhteeni, ehkäpä kiinalaiset naiset — mandariinittaret, jos nimitätte niitä siksi — ovat siihen syypäitä tai kenties olen itse syyllinen, siltä näyttää».
»Ei, ei», vastusti Clennam, »älkää sanoko niin».
»Oh, täytyyhän minun», väitti Flora vastaan, »miksen minä sitä sanoisi, tiedänhän minä, etten ole sellainen kuin odotitte, kyllä minä sen tiedän».
Kesken laverteluansa hän oli päässyt selville siitä, havaiten sen yhtä nopeasti kuin älykkäämpikin nainen. Se sekava ja läpeensä järjetön tapa, jolla hän siitä huolimatta heti jatkoi laverteluansa koettaen punoa yhteen heidän lapsuudenaikaisen suhteensa ja tämänpäiväisen kohtaamisensa, saattoi Clennamin tuntemaan itsensä miltei löyhäpäiseksi.
»Tahdon huomauttaa», sanoi Flora muuttaen aivan odottamatta ja Clennamin suureksi kauhuksi keskustelun lemmenkinastelun luontoiseksi, »tahdon selittää erään asian, kun teidän äitinne tuli ja pani toimeen näytelmän tämän johdosta minun isäni kanssa ja kun minut kutsuttiin alas pieneen aamiaishuoneeseen, jossa he katselivat toisiaan teidän äitinne päivänvalo välissään ja istuivat kumpikin tuolillaan kuin kaksi kiukkuista sonnia, niin mitä minä saatoinkaan tehdä!»
»Rakas mrs Finching», rauhoitti Clennam, »noin vanhoja ja aikaa sitten loppuun saatettuja asioita ei kannata näin vakavasti —»