Mrs Flintwinch uneksi seisovansa oven takana, joka oli hiukan raollaan, ja kuulevansa selvästi, että hänen miehensä sanoi nämä kopeat sanat emännällensä.
»Flintwinch», vastasi mrs Clennam tavallisella voimakkaalla, syvällä äänellään, »teissä asuu vihan paha henki. Olkaa varuillanne.»
»En pidä väliä, onko niitä yksi vai kokonainen tusina», vastasi mr Flintwinch, äänensävyllään selvästi vihjaten, että suurempi lukumäärä oli todennäköisempi. »Jos niitä olisi viisikymmentä, niin ne sanoisivat kaikki: 'Älkää tulko puhumaan minulle joutavuuksianne, en siedä sitä teiltä.' Minä pakottaisin ne sanomaan niin vasten tahtoaankin.»
»Mitä minä sitten olen tehnyt, te häijy ihminen?» kysyi toinen voimakkaalla äänellään.
»Tehnytkö?» matki mr Flintwinch. »Hyökännyt kimppuuni.»
»Jos tarkoitatte, että olen vakavasti huomauttanut teille —»
»Älkää panko suuhuni sanoja, joita en tarkoita», intti Jeremiah, pitäen sitkeän ja jäykän itsepintaisesti kiinni kuvaannollisesta sanonnastaan. »Minä tarkoitan, että olette hyökännyt kimppuuni.»
»Huomautin vakavasti teille», aloitti toinen taas, »että —»
»En tahdo kuulla sitä!» huusi Jeremiah. »Te hyökkäsitte minun kimppuuni.»
»No, minä hyökkäsin teidän kimppuunne sitten, senkin pahansuopa ihminen» (Jeremiah hihitti saatuaan toisen pakotetuksi hyväksymään hänen lauseensa), »koska tuona aamuna puhuitte Arthurille turhan selvin sanoin. Minulla on oikeus valittaa siitä melkein kuin jos olisitte pettänyt luottamukseni. Ette tietysti tarkoittanut tehdä niin —»