»En ole maininnutkaan hänestä», vastasi Fanny.
»Niinkö!» Mrs Merdle koukisti vasemman kätensä pikkusormea aivan kuin olisi sanonut: »Sainpas teidät kiinni. Tiesin, ettette ollut maininnut hänestä!» Hän teki aina kaikki käden liikkeet vasemmalla kädellä, sillä hänen kätensä olivat pari puolet: vasen oli paljon valkoisempi ja pyylevämpi kuin oikea. Sitte lisäsi hän: »Käykää istumaan!» ja istuutui itse rennosti purppura- ja kultapielus-pesäseen, papukaijahäkin läheiseen matalaan sohvaan.
»Onko hänkin tanssijatar?» kysyi mrs Merdle tarkastaen Pikku Dorritia silmälasin läpi.
Fanny vastasi, että ei. »Vai ei», sanoi mrs Merdle ja pudotti lasin silmästään. »Hän ei olekaan tanssijattaren näköinen. Hyvin miellyttävä muuten, muttei tanssijattaren näköinen.»
»Sisareni, ma’am», selitti Fanny, jonka käytöksessä oli merkillinen sekoitus nöyryyttä ja rohkeutta, »on pyytänyt minua kertomaan, kuin sisarelle ainakin, miten sain kunnian tutustua teihin. Ja koska olin sitoutunut käymään vielä kerran luonanne, niin rohkenin ottaa hänet mukaani, toivoen teidän ehkä kertovan hänelle asian. Tahdon ilmoittaa sen hänelle, ja soisin teidän kertovan sen.»
»Luuletteko, että sisarenne ikäiselle —» epäröi mrs Merdle.
»Hän on paljoa vanhempi kuin miltä näyttää», ilmoitti Fanny, »melkein minun ikäiseni».
»Seuraelämää», sanoi mrs Merdle koukistaen taas pikkusormeansa, »on niin vaikea selittää nuorille (sitä on oikeastaan vaikea selittää kenelle hyvänsä), että olen iloinen kuullessani sen. Soisin, ettei seuraelämä olisi niin omavaltainen, soisin, ettei se olisi niin vaativainen — Lintu, ole vaiti!»
Papukaija oli kirkaissut läpitunkevasti, aivan kuin sen nimi olisi ollut Seuraelämä ja se puolustaisi oikeuttansa olla vaativainen.
»Mutta», jatkoi mrs Merdle, »meidän on otettava se sellaisena kuin se on. Me tiedämme, että se on onttoa ja sovinnaista, maailmallista ja iljettävää, mutta koska emme ole Etelämeren villejä (minä kuuluisin mielelläni heihin — elämä siellä on hupaisaa ja ilmasto erinomaista, olen kuullut kerrottavan), täytyy meidän noudattaa sen sääntöjä. Se on meidän kaikkien kohtalo. Mr Merdlellä on suuri liike, hänen kauppasuhteensa ulottuvat hyvin laajalle, hänen rikkautensa ja vaikutuksensa ovat varsin suuret, mutta hänkin — Lintu, ole vaiti!»