Papukaija oli taas kirkaissut, siten täydentäen niin ilmeikkäästi mrs
Merdlen lauseen, ettei hän katsonut tarvitsevansa lopettaa sitä.
»Koska sisarenne pyytää minua päättämään henkilökohtaisen tuttavuutemme», aloitti hän taas kääntyen Pikku Dorritin puoleen, »kertomalla asioista, jotka ovat hänelle suureksi kunniaksi, en tietysti voi kieltäytyä noudattamasta hänen pyyntöänsä. Minulla on kaksi- tai kolmekolmattavuotias poika (menin hyvin nuorena ensimmäisen kerran naimisiin).»
Fanny puristi huulensa yhteen ja loi puoliksi voitonriemuisen katseen sisareensa.
»Kaksi- tai kolmekolmattavuotias poika. Hän on hieman vallaton, sellaiseen nuoren miehen ominaisuuteen on seuraelämä kyllä tottunut, ja hän on hyvin herkkätunteinen. Hän on kenties perinyt tämän onnettoman ominaisuuden. Minäkin olen luonteeltani hyvin herkkä. Erinomaisen tunteellinen olento. Tulen äärettömän helposti liikutetuksi.»
Hän sanoi tämän ja kaiken muun niin kylmästi kuin jäänainen, muistaen sisaruksia vain silloin tällöin ja näyttäen puhuvan jollekin ajatellulle seuraelämän käsitteelle. Sen varalle hän niinikään tuon tuostakin korjasi pukuansa tai sohvalla viruvan vartalonsa asentoa.
»Niin että hän on hyvin herkkä. Se ei mielestäni ole mikään onnettomuus luonnollisissa oloissa, mutta me emme elä luonnollisissa oloissa. Se on epäilemättä kyllä hyvin valitettavaa varsinkin minulle, joka olisin oikea luonnonlapsi, jos vain saisin näyttäytyä sellaisena; mutta en saa. Seuraelämä vallitsee ja pitää meitä kurissa — Lintu, ole vaiti!»
Papukaija oli purskahtanut valtavaan nauruun pudisteltuaan häkkinsä lankoja käyrällä nokallaan ja nuoltuaan niitä mustalla kielellään.
»On turhaa kertoa teidän kaltaisellenne järkevälle, maailmaa kokeneelle ja hienotunteiselle henkilölle», sanoi mrs Merdle purppura- ja kultapesäsestään — tätä sanoessaan täytyi hänen pistää lasi silmäänsä muistutellakseen itsellensä kenen kanssa puhui — »että näyttämö toisinaan lumoaa tämänluontoisia nuoria miehiä. Kun sanon näyttämö, tarkoitan näyttämön naissukupuoleen kuuluvia henkilöitä. Sentähden, kun kuulin, että poikani oli ihastunut tanssijattareen, tiesin mitä tämä tavallisesti merkitsi seuraelämässä, ja luotin siihen, että kysymyksessä oleva nainen oli oopperan tanssijatar; siellä seurapiireissä liikkuvat nuoret miehet tavallisesti ihastuvat.»
Hän siveli toisella kädellään toista, nyt katsellen sisaruksia, ja sormukset hänen sormissaan kalisivat kalseasti vastakkain.
»Kuten sisarenne kertonee teille, niin päästyäni selville siitä, mistä teatterista oli puhe, hämmästyin suuresti ja tulin kovin onnettomaksi. Mutta kuultuani, että sisarenne, eväten poikani pyynnöt (odottamattomalla tavalla, on minun lisättävä), oli saattanut hänet ehdottamaan avioliittoa, valtasi minut äkillinen syvä hätä ja tuska.»