»Minusta tuntuu oudolta — suonette anteeksi, että otan vapauden sanoa sen — ettette matkusta suoraan Lontooseen», sanoi mr Meagles tuttavallisen neuvonantajan äänellä.
»Ehkä matkustankin.»
»Niin, mutta ette mielellänne ja tahtoen.»
»Minulla ei ole tahtoa. Tarkoitan» — hän punastui hiukan — »että minulta melkein puuttuu oma tahto toimia niin tai näin. Minut on kasvatettu kovuudella ja pakolla, murrettu, ei taivutettu; raskain rautakahlein on minut sidottu päämäärään, josta ei ole kysytty minun mieltäni ja jota en ole valinnut; jo ennen kuin olin täysi-ikäinen, pantiin minut laivaan ja kuljetettiin maailman toiseen ääreen, jossa elin maanpaossa viime vuoteen saakka, jolloin isäni kuoli siellä. Olen aina saanut jauhaa myllyssä, jota aina olen vihannut; mitä minulta, keski-ikäiseltä mieheltä, enää saattaa odottaa? Tahtoa, suunnitelmia, toivoa? Ne valot sammutettiin minulta jo ennen kuin kykenin lausumaan niiden nimet.»
»Sytyttäkää ne uudelleen!» ehdotti mr Meagles.
»Ah! Niin on helppo sanoa. Minulla oli, mr Meagles, kova isä ja kova äiti. Olen sellaisten vanhempien ainoa lapsi, jotka punnitsivat, mittasivat ja hinnoittivat kaikki ja jotka eivät piitanneet mistään muusta kuin sellaisesta, jota kävi punnitseminen, mittaaminen ja hinnoittaminen. He olivat kunnon väkeä, kuten sanotaan, ankaran uskonnon tunnustajia, synkän uskonnon, joka muka vaati heitä luopumaan taipumuksista ja mielihaluista, joita heillä ei ikinä ollut ja jotka he uhrasivat ikäänkuin maksuksi omaisuutensa turvallisuudesta. Ankaroita kasvoja, armoton kuri, rangaistusta tässä maailmassa ja kauhua tulevassa — ei missään mitään herttaista eikä lempeää, lannistetussa sydämessäni vain tyhjyyttä — tällaista oli lapsuuteni, jos saan väärinkäyttää tätä sanaa puhuessani sellaisesta elämän alusta.»
»Todellakin! Se oli vaikea alku», sanoi mr Meagles, joka tuli oikein levottomaksi siitä kuvasta, joka esiintyi hänen mielikuvitukselleen. »Mutta kuulkaa! Teidän pitää nyt opiskella ja käyttää hyväksenne kaikkea, mitä sen mukana seuraa, kuten käytännöllinen mies ainakin.»
»Jospa ihmiset, joita tavallisesti sanotaan käytännöllisiksi, olisivat sitä samassa mielessä kuin te —»
»No, niinhän he ovatkin!» arveli mr Meagles.
»Ovatko todellakin?»