»On niin kummallista. Ehkäpä ette voi käsittää sitä. Minusta tuntuu toisinaan kuin olisi melkein sydämetöntä kävellä täällä.»
»Sydämetöntä?»
»Niin; nähdä virta ja näin paljon taivasta, näin monta esinettä, nauttia tällaisesta vaihtelusta ja liikunnasta. Ja sitte palata vankilaan, katsokaas, ja tavata hänet aina samasta ahtaasta sopesta.»
»Ah niin! Mutta teidän tulee muistaa, että palatessanne tuotte mukananne kaikesta tästä saamanne vaikutuksen ja virkistyksen, jolla voitte ilahduttaa häntä.»
»Tuonko? Soisin niin olevan! Pelkään, että kuvittelette liikoja, sir, ja uskotte minusta liian paljon. Jos te olisitte vankilassa, niin voisinko tällä tavalla lohduttaa teitäkin?»
»Kyllä, Pikku Dorrit. Varmasti voisitte!»
Huulten värähdyksestä ja kasvoille häilähtäneestä kiihtymyksen varjosta päätteli Clennam, että hän ajatteli isäänsä. Hän oli vaiti jonkun hetken, jotta toinen ehtisi tointua. Pikku Dorrit, joka vapisi hänen käsivartensa varassa, oli vähemmin kuin milloinkaan sopusoinnussa mrs Chiveryn otaksuman kanssa, mutta hän ei ollut yhtä sovittamaton uuteen kuvitelmaan, joka nyt heräsi Clennamin mielessä, että nimittäin oli olemassa joku toinen toivottoman — se ei enää ollut kuvitelmaa — toivottoman saavuttamattomassa etäisyydessä.
He kääntyivät, ja Clennam sanoi: »Kas tässä tulee Maggy!» Pikku Dorrit katsahti ylös hämmästyen, ja he tulivat Maggya vastaan, joka nähdessään heidät pysähtyi kuin paikalleen naulittuna. Hän oli marssinut eteenpäin niin hajamielisenä ja toimessaan, ettei ollut huomannut heitä ennen kuin oli heidän kohdallaan. Hän kävi äkkiä niin noloksi ja syyllisen näköiseksi, että hänen koppansakin hahmo muuttui.
»Maggy, sinä lupasit jäädä isän luokse.»
»Niin olisin tehnytkin, pikku äiti, mutta hän ei sallinut sitä. Jos hän ottaa ja lähettää minut asialle, täytyy minun mennä. Jos hän ottaa ja sanoo: 'Maggy, juokse viemään tämä kirje, ja jos tuot hyvän vastauksen, saat kuusi pennyä’, niin täytyy minun ottaa se. Herrajesta, pikku äiti, mitäpä poloinen kymmenvuotias siihen voisi? Ja jos mr Tip — jos hän sattuu tulemaan sisään juuri kun menen ulos ja jos hän sanoo: 'Mihinkäs menet, Maggy?' ja jos minä vastaan: 'Menen sinne ja sinne', ja jos hän sanoo: 'Minäkin yritän', ja jos hän pistäytyy Georgelle ja kirjoittaa kirjeen ja antaa sen minulle ja sanoo: 'Vie tämä samaan paikkaan, ja jos tuot hyvän vastauksen, annan sinulle shillingin', niin se ei ole minun syyni, äiti.»