Sitte seisoi hän hetkisen hiljaa katsellen Clennamiin ja pureksien kaikkia kymmentä kynttään; nähtävästi hän kiinnitti muistiinsa, mitä oli kuullut, ja tarkasti huolellisesti tietovarastonsa, ennen kuin tilaisuus mahdollisen aukon täyttämiseen olisi ohi. »Hyvä on», sanoi hän viimein, »ja nyt sanon teille hyvästi; tänään on vuokrankantopäivä Yardissa. Mutta kuulkaapas, siellä on kepin varassa ontuva ulkomaalainen.»
»Ahaa! Te näytte kuitenkin joskus hyväksyvän takauksen?» sanoi Clennam.
»Jos vain takaaja kykenee maksamaan, sir», vastasi Pancks. »Ota kaikki mitä saat irti äläkä anna mitään, jota sinun ei ole pakko antaa. Ne ovat liiketapoja. Ontuva ulkomaalainen haluaa ullakkohuoneen Yardissa. Kykeneekö hän maksamaan siitä?»
»Minä vastaan maksusta», sanoi Clennam.
»Se riittää», sanoi Pancks merkiten asian kirjaansa. »Mutta minun täytyy saada vuokrani Bleeding Heart Yardissa. Minun täytyy saada ne. Maksakaa, muuten omaisuus tänne. Se on Yardin tunnussana. Ontuva keppiniekka ulkomaalainen väitti teidän lähettäneen hänet, mutta hän olisi yhtä hyvin voinut väittää, että Suur-Mogul oli lähettänyt hänet. Hän lienee ollut sairaalassa?»
»Niin on. Hänelle sattui tapaturma. Hän on juuri päässyt sairaalasta.»
»Sairaalassaolo on pahasti köyhdyttävää, olen kuullut sanottavan?» Ja taas hän aikaansai nenällään tuon merkillisen äänen.
»Niin olen minäkin kuullut», myönsi Clennam kuivasti.
Mr Pancks, joka nyt oli valmis lähtöön, lisäsi hetkessä höyryä ja ilman sen enempiä merkkejä ja menoja laskea tohisi jo portaita alas ja Bleeding Heart Yardin väyliä, ennen kuin saattoi arvata hänen lähteneen konttoristakaan.
Lopun päivää oli Bleeding Heart Yard aivan kuohuksissa julman Pancksin risteillessä sen vesillä; hän nuhteli asukkaita maksamattomista veloista, vaati vuokria, uhkaili häädöillä ja ulosotoilla, ajoi leväperäiset upoksiin, nostattaen edelleen kauhun hyökyaallon, joka vielä kuohui hänen vanavedessäänkin. Vaaniskellen kiertelivät ihmisparvet, kohtalokkaan vetovoiman vallassa, niiden talojen nurkkia, joissa hän kulloinkin oli, kuunnellen katkelmia hänen keskusteluistaan talon asukasten kanssa; ja kun huhuttiin hänen tulevan portaita alas, eivät he päässeet niin nopeasti hajoamaan, ettei hän sitä ennen ehtinyt ilmestyä heidän keskelleen, vaatia heiltä vuokria ja naulita heitä siihen paikkaan. Lopun päivää kaikui Yardissa vain Pancksin: »Paljonko olette velkaa?» ja »Mikä on tarkoitus?» Mr Pancks ei tahtonut kuunnella puolustuksia, ei valituksia, ei kuulla puhuttavan korjauksista eikä mistään muusta kuin että rahat ehdottomasti lyötiin pöytään. Hikoillen ja puhkuen ja puikkelehtien mitä oudoimpia väyliä ja käyden yhä likaisemmaksi ja kuumemmaksi hetki hetkeltä vitsoi hän Yardin vedet kiehuvaan kuohumistilaan. Ne eivät olleet vielä tyyntyneet runsaasti kahden tunnin kuluttua siitä, jolloin hänen oli nähty taivaanrannalla portaiden yläpäässä höyryävän matkaansa.