»Joutavia rakas lapsi en tahdo kuulla puhuttavan sellaisesta», vastasi Flora käännellen teekeittiötä mitä huolettomimmin ja räpytellen silmiään saadessaan niihin kuumaa vettä, jota räiskähti teekannusta hänen kurkistaessaan siihen liian läheltä. »Tehän olette tullut tänne ystävänä ja seurakumppanina jos sallitte minun pitää teitä sellaisena ja minä häpeäisin itseäni jos olisi toisin kun Arthur Clennam puhui teistä sillä tavalla — te olette väsynyt, rakkaani.»
»En ole, ma'am.»
»Te kalpenette niin olette kävellyt liian pitkälti ennen aamiaista luulen että asutte kovin kaukana teidän olisi pitänyt ajaa tänne», sanoi Flora, »rakas lapsi mitä voisin antaa teille?»
»Voin todellakin aivan hyvin, ma'am. Kiitän teitä tuhannesti; mutta minä voin aivan hyvin.»
»Juokaa sitten teenne yhtä kyytiä, olkaa hyvä», pyysi Flora »ja syökää tämä linnunsiipi ja sianlihaviipale, älkää huoliko minusta älkääkä odottako minua sillä vien aina itse tämän tarjottimen mr F:n tädille joka syö aamiaista vuoteessaan ja hän on miellyttävä vanha nainen ja hyvin älykäs, tuolla oven luona on mr F:n muotokuva se on kyllä hänen näköisensä vaikka hiukan liiaksi otsaa ja mitä tulee pilariin ja marmorilattiaan ja kaiteisiin ja suihkukaivoon niin en milloinkaan nähnyt häntä sellaisessa tai senkaltaisessa ympäristössä koko viinikaupan aikana, erinomainen mies muuten muttei ensinkään sentyylinen.»
Pikku Dorrit katseli taulua, puutteellisesti käsittäen tähän taideteokseen liittyviä selityksiä ja tiedonantoja.
»Mr F. oli niin kiintynyt minuun ettei sallinut minun milloinkaan olla näkyvistä poissa», kertoi Flora, »vaikka tietysti en voi sanoa kuinka kauan sitä olisi kestänyt ellei hän olisi kuollut minun vielä ollessani uusi luuta, kunnioitettava mies muttei runollinen, miehekästä proosaa ei runollisuutta».
Pikku Dorrit katsoi taas muotokuvaa. Taiteilija oli antanut sille pään, joka henkisesti katsoen olisi ollut melkoinen Shakespearellekin.
»Runollisuutta, niin», jatkoi Flora touhukkaasti valmistellen mr F:n tädin paahtoleipää, »kuten peittelemättä sanoin mr F:lle kun hän kosi minua ja te ihmettelette varmaan kuullessanne että hän kosi seitsemän kertaa kerran vuokravaunuissa kerran venheessä kerran kirkonpenkissä kerran aasin selässä Tunbridge Wellsissä ja muut kerrat polvillaan minun edessäni, runoelma häipyi nuoruuden päivien ja Arthur Clennamin mukana meidän vanhempamme riistivät meidät erilleen. me muutuimme marmoriksi ja kuiva todellisuus otti valtaistuimen haltuunsa, mr F. puhui hyvin puolestaan hän tiesi koko asian pitipä tätä asiain tilaa parempanakin lupaus tuli annetuksi häät pidettiin ja sellaista on elämä rakkaani ja kuitenkaan emme taitu vaan taivumme, olkaa hyvä ja syökää hyvä aamiainen sillä välin kun minä vien tämän tarjottimen sisään».
Hän hävisi jättäen Pikku Dorritin miettimään hänen hajanaisten puheittensa merkitystä. Hän palasi taas pian ja alkoi viimein syödä, hänkin, jutellen koko ajan.