»Todella lohdullista, sillä teillä on tietysti laaja kokemus heistä. Katsokaas, mr Clennam, tätä on jo kestänyt kauan, enkä huomaa siinä mitään parannusta. Sentähden tunnen suurta helpotusta saadessani puhua sellaisen kanssa, joka on niin perillä asioista kuin te. Se tekee oikein hyvää, on todellinen siunaus.»
»Anteeksi, mutta minä en ole mr Henry Gowanin uskottu. En ole likimainkaan niin perillä asioista kuin otaksutte. Erehdyksenne saattaa minut hyvin arkaan asemaan. Mr Henry Gowanin ja minun kesken ei ole sanallakaan kosketeltu tätä asiaa.»
Mrs Gowan katsahti huoneen toiseen päähän, jossa hänen poikansa istui sohvassa pelaten korttia vanhan rouvan kanssa, joka oli puoltanut ratsuväen hyökkäystä.
»Ette ole hänen uskottunsa? Ette tietystikään», myönsi mrs Gowan, »ette ole keskustelleet asiasta? Ettehän toki. Sen kyllä ymmärrän. Mutta on olemassa ilmilausumatonta luottamusta, mr Clennam, ja koska olette tuttavallisesti ollut yhdessä noiden ihmisten kanssa, niin olen varma siitä, että tällainen luottamus vallitsee välillänne tässä asiassa. Kenties olette kuullut minun syvästi kärsineen siitä, että Henry on antautunut alalle, joka — no niin!» kohauttaen hartioitaan, »varsin kunnioitettava ala kyllä, myönnän sen, ja muutamat taiteilijathan ovat, taiteilijoina, varsin erinomaisia henkilöitä; meidän suvussamme on kuitenkin aina tyydytty pysymään vain taiteen harrastajina, jonka tähden on anteeksiannettavaa heikkoutta, jos tunnen itseni hieman —»
Kun mrs Gowan vaikeni huoahtaakseen, ei Clennam huolimatta päätöksestään pysyä jalomielisenä, voinut olla ajattelematta kuinka näin ollen vaara oli perin vähäinen, että joku heistä nytkään ylittäisi harrastelijan tason.
»Henry», jatkoi äiti, »on itsepäinen ja lujatahtoinen, ja kun nämä ihmiset tietysti pinnistävät hermonsa äärimmilleen pyydystääkseen hänet, niin ei minulla ole suuriakaan toiveita siitä, että tämä juttu keskeytyisi. Pelkään, että tytön omaisuus on perin vähäinen; Henry olisi voinut tehdä paljoa paremman naimiskaupan; tuskin on saatavissa mitään korvausta tästä liitosta; mutta hän menettelee oman päänsä mukaan, ja ellen pian huomaa mitään parannusta, niin täytynee minun alistua ja tyytyä näihin ihmisiin sellaisina kuin he ovat. Olen äärettömän kiitollinen teille siitä, mitä olette kertonut heistä.»
Kun hän kohautti hartioitaan, kumarsi Clennam taas jäykästi ja sitten, kiusallinen punastus kasvoillaan ja epäröiden, virkkoi vielä matalammalla äänellä kuin tähän asti oli puhunut:
»Rouva Gowan, en oikein tiedä, kuinka täyttäisin erään velvollisuuden, mutta sittenkin pyydän suosiollista huomaavaisuuttanne koettaessani siitä suoriutua. Teidän tahollanne on suuri väärinkäsitys, joka on mielestäni korjattava, jos saan käyttää sellaista sanontaa. Otaksutte mr Meaglesin ja hänen perheensä pinnistävän hermonsa äärimmilleen, niinhän sanoitte —»
»Äärimmilleen», kertasi mrs Gowan, katsoen häneen tyynen uhmaavasti, vihreä viuhka levällään kasvojen ja takkavalkean välillä.
»Pyydystääkseen mr Henry Gowanin?»