Toinen myönsi rauhallisesti.
»No niin, tämä on niin vähän yhtäpitävää todellisuuden kanssa, että tiedän mr Meaglesin olevan perin onnettoman tämän jutun tähden ja koettaneen keksiä jos jonkinlaisia esteitä saadakseen sen päättymään.»
Mrs Gowan löi suuren vihreän viuhkansa kokoon, taputti sillä Clennamin käsivartta ja omia hymyileviä huuliaan »No tietysti», sanoi hän. »Sitähän juuri tarkoitan.»
Arthur katseli häntä odottaen selitystä siihen, mitä hän tarkoitti.
»Oletteko oikein tosissanne, mr Clennam? Ettekö ymmärrä?» Arthur ei ymmärtänyt.
»No, enkö minä tuntisi poikaani ja tietäisi, että hän juuri tällä tavalla on pidätettävissä?» selitti mrs Gowan halveksivasti, »ja eikö tuo Migglesin väki tietäisi sitä vähintäin yhtä hyvin kuin minä? Oh, he ovat ovelaa väkeä, mr Clennam, nähtävästi liikemiehiä! Luulenpa Migglesin aikoinaan palvelleen eräässä pankissa. Se oli varmasti hyvin kannattava pankki, jos hänellä oli paljon sananvaltaa sen hoidossa. Tämä on kerrassaan taitavaa peliä!»
»Pyydän hartaasti, hyvä rouva —» keskeytti Arthur.
»Oh, mr Clennam, oletteko todellakin noin herkkäuskoinen!»
Kuullessaan hänen puhuvan näin ylenkatseellisesti ja nähdessään hänen taputtelevan pilkallisia huuliaan viuhkallaan piti Clennam koko asiaa niin tuskallisena, että hyvin totisena lausui: »Uskokaa minua, hyvä rouva, te olette väärässä, epäluulonne on aivan perusteeton.»
»Epäluuloni?» toisti mrs Gowan. »Ei ole puhetta epäluulosta, mr Clennam, vaan varmuudesta. Juoni on todella taitavasti punottu ja näkyy tykkänään pettäneen teidät.» Hän nauroi ja taputteli taas huuliaan viuhkalla ja heilautti päätänsä ikäänkuin lisätäkseen: »Älkää puhuko minulle mitään. Tiedän, että sellaiset ihmiset ovat valmiit tekemään mitä hyvänsä tällaisen naimisliiton tuottaman kunnian vuoksi.»