»Minä kannan sen, mitä minulla on kannettavana», vastasi toinen.
»Tehkää tekin se, mikä teillä on tehtävänä.»
»Kiitos, ma'am», vastasi Pancks, »koetan kyllä parastani».
»Te olette usein tällä kulmalla, ettekö olekin?» kysyi mrs Clennam..
»Kyllä, ma'am», vastasi Pancks, »kyllä viime aikoina, olen usein käynyt täällä päin jos jonkinlaisilla asioilla».
»Pyytäkää mr Casbyä ja hänen tytärtänsä olemaan huolehtimatta terveydestäni asiamiehen kautta. Jos he haluavat käydä luonani, niin he tietävät minun aina olevan täällä tavattavissa. Älkööt vaivautuko lähettämällä kysymään. Älkääkä te vaivautuko tulemalla.»
»Ei mitään vaivaa, ma'am», vastasi Pancks. »Te näytätte todellakin tavattoman reippaalta, ma'am.»
»Kiitos. Hyvästi.»
Uloskäsky, jota tehosti ovea osoittava sormi, oli niin lyhyt ja selvä, ettei mr Pancks voinut keksiä keinoa vierailunsa jatkamiseksi. Hän harasi hiuksensa pystyyn, kasvoilla kaikkein vilkkain ilmeensä, vilkaisi taas pieneen olentoon matolla, sanoi: »Hyvästi, ma'am; älkää tulko alas, mrs Affery, osaan kyllä ovelle», ja höyrysi tiehensä. Mrs Clennam, käsi poskella, seurasi häntä tarkkaavaisin ja synkän epäluuloisin silmin, ja Affery tuijotti emäntäänsä kuin noiduttuna.
Hitaasti ja miettivinä kääntyivät mrs Clennamin silmät ovelta, josta Pancks oli hävinnyt, Pikku Dorritiin, joka juuri nousi matolta pystyyn. Poski vajoten yhä syvemmälle käden varaan, silmät valppaina ja tutkivina, katseli sairas nainen tyttöä, kunnes herätti hänen huomiotansa. Pikku Dorrit punastui sellaista katsetta ja loi silmänsä alas. Mrs Clennam istui yhä tarkkaavaisena.
»Pikku Dorrit», kysyi hän viimein katkaisten äänettömyyden, »mitä tiedätte tästä miehestä?»