»Missäkö päin?» huusi Affery, innostuen taas kurkistamaan avaimenreiästä. »Missäpäs muualla kuin tässä talossa! Ja hän on aivan yksin huoneessaan eikä voi käyttää jäseniään eikä liikkua auttaakseen itseänsä tai minua, ja toinen ovela on ulkona, ja Jumala auttakoon minua, sillä pelkäänpä menettäväni järkeni!»
Käyden myötätuntoisemmaksi, kun asia koski häntä itseään, astui herrasmies pari askelta taaksepäin tarkastaakseen taloa, ja pian hän huomasi eteisen oven vieressä pienen huoneen pitkänkapean ikkunan.
»Missähän huoneessa se rouva on, joka on menettänyt jäsentensä käyttökyvyn, madam?» kysyi hän hymyillen erikoista hymyään, josta mrs Affery ei voinut irroittaa katsettaan.
»Tuolla!» ilmoitti Affery. »Nuo molemmat ikkunat.»
»Oho! Minä olen kohtalaisen pitkä, mutta en voisi saada kunniaa ilmestyä hänen huoneeseensa ilman tikapuiden apua. No, madam, suoraan kysyen — suoruus kuuluu luonteeseeni — avaanko oven teille?»
»Avatkaa, Jumala siunatkoon teitä, ystävällistä ihmistä, ja tehkää se heti», huusi Affery, »sillä hän voisi kutsua minua juuri tällä hetkellä tai sytyttää itsensä tuleen ja polttaa itsensä kuoliaaksi, eikä tiedä, mitä voisi tapahtua hänelle, ja minä tulen hulluksi täällä ajatellessani sitä».
»Seis jo, hyvä rouva!» Vieras hillitsi hänen kärsimättömyyttänsä pehmeällä, valkoisella kädellä. »Liikeaika kai on ohi tältä päivältä?»
»On, on, on», huusi Affery, »aikoja sitten».
»Sallikaa minun tehdä rehellinen ehdotus. Rehellisyys kuuluu luonteeseeni. Tulin juuri maihin postilaivasta, kuten kai näettekin.» Hän näytti, että viitta oli märkä ja saappaat niinikään likomärät; Affery oli aikaisemmin huomannut, että hän oli kalpea ja huonon näköinen, kuin vaikealta matkalta palannut, ja niin viluissaan, ettei voinut estää hampaitaan kalisemasta. »Olen juuri astunut maihin postilaivasta, madam, ja viivästynyt ilman tähden, tuon kirotun ilman tähden. Tämän kautta, madam, ovat eräät tärkeät liikeasiat (tärkeät, sillä ne ovat raha-asioita) jääneet suorittamatta varsinaisena liikeaikana, ja minun pitäisi ne nyt saada toimitetuiksi. No, jos nyt tahdotte hankkia jonkun pätevän henkilön naapuristosta sitä varten siitä hyvästä, että avaan oven, niin avaan sen. Ehei tämä järjestely miellytä teitä, niin minä —» ja äskeinen hymy huulillaan hän teki merkitsevän liikkeen ikäänkuin lähteäkseen tiehensä.
Mrs Affery, joka oli sydämestään iloinen tästä sopimusehdotuksesta, suostui siihen mielellään. Herrasmies pyysi siis heti häntä pitelemään hänen viittaansa, otti vauhtia ja hyppäsi kapean ikkunan alustalle, kiipesi tiiliä myöten ylös, tarttui kehykseen ja nosti sen. Hänen silmänsä muljahtivat niin kamalasti, kun hän pisti säärensä huoneeseen ja vilkaisi mrs Afferyyn, että tämän selkäpiitä karmi ja hän ajatteli, kuinka mahdotonta olisi estää, vaikka vieras suoraa päätä menisi yläkertaan ja murhaisi sairaan.