Sillä häkissä heidän yläpuolellaan istuva papukaija, joka kuunteli heidän keskusteluaan kuin tuomari, oli emäntänsä esityksen päätökseksi kirkaissut.
»On toisia tapauksia», jatkoi mrs Merdle, sirosti koukistaen mielikätensä pikkusormea ja kaunistaen huomautuksiaan tällä kauniilla liikkeellä, »tapauksia, jolloin mies ei ole nuori eikä komea, mutta on rikas ja omistaa jo kauniin kodin. Nämä ovat toisessa asemassa. Sellaisissa tapauksissa —»
Mrs Merdle kohautti lumivalkeita hartioitaan ja laski kätensä jalokivitelineelle, hilliten pientä yskää, ikäänkuin lisätäkseen: »sellaisissa tapauksissa mies saattaa ajatella tällaisiakin asioita, rakkaani». Silloin papukaija taas kirkaisi, ja rouva nosti lasin silmälleen katsellen sitä ja sanoi: »Vaiti, lintu!»
»Mutta nuorten miesten», jatkoi mrs Merdle taas, »ja te tiedätte, ystäväni, mitä tarkoitan nuorilla miehillä — sellaisten ihmisten poikia, joihin suuri maailma katsoo — heidän täytyy avioliittonsa avulla parantaa asemaansa seuraelämässä, muuten ei seuraelämä suvaitse heidän hulluttelujaan. Kauhean maallista tämä puhe», keskeytti mrs Merdle, nojautuen pesäseensä ja silmäillen ystäväänsä, lasin läpi, »eikö olekin?»
»Mutta se on totta», arveli mrs Gowan ylen siveelliseen sävyyn.
»Rakkaani, sitä ei voi hetkeäkään epäillä», vastasi mrs Merdle, »sillä seuraelämä on niin määrännyt eikä siihen siis ole mitään sanottavaa. Jos eläisimme alkuperäisemmässä yhteiskunnassa, jos asuisimme lehtikatoksen alla ja pitäisimme lehmiä ja lampaita ja karjaa pankkikirjojen asemesta (tämä olisi ihanaa; olen luonnostani jonkun verran taipuvainen maalaiselämään), niin olisi kaikki hyvin. Mutta me emme asu lehtikatoksen alla emmekä paimenna lehmiä, lampaita ja karjaa. Toisinaan ihan väsytän itseäni selittäessäni Edmund Sparklerille tätä erotusta.»
Kun tämän nuoren herrasmiehen nimi oli mainittu, katseli mrs Gowan vihreän viuhkansa yli ja lausui seuraavaa:
»Rakkaani, te tiedätte kuinka kurjassa tilassa maamme nyt on — nuo John Barnaclen onnettomat myönnytykset! — ja siksi tiedätte syyn, miksi minä olen köyhä kuin Thingummy.»
»Kuin kirkonhiiri?» arvaili mrs Merdle hymyillen.
»Ajattelin toista sananlaskuksi joutunutta kirkollista henkilöä — Jobia», sanoi mrs Gowan. »Molempi parempi. Olisi sentähden turhaa mainita, että teidän poikanne asema suuresti eroaa minun poikani asemasta. Saanen lisätä, että minun pojallani on lahjoja —»