Siitä huolimatta oli hänen uljas pieni sisarensa lujasti päättänyt pelastaa hänet, ja sillä välin kun veli teki surkean kiertokulkunsa, oli hän raatanut ja saanut kokoon sen verran, että saattoi lähettää hänet Canadaan. Kun Tip sitten oli kyllästynyt tyhjäntoimittamiseen ja oli halukas livistämään vuorostaan siitäkin, suostui hän armollisesti lähtemään Canadaan. Ja sisaren sydämessä oli sekä eron surua että toivon iloa: pääsisihän veli nyt vihdoinkin oikealle tielle.
»Jumala siunatkoon sinua, rakas Tip. Älä vain rikastuttuasi käy niin ylpeäksi, ettet tule meitä katsomaan.»
»Hyvä!» vastasi Tip ja lähti.
Mutta ei Canadaan saakka; ei edemmäs kuin Liverpooliin. Matkustettuaan Lontoosta Liverpoolin satamaan, hän tunsi olevansa ehdottomasti pakotettu livistämään laivasta ja päätti kävellä takaisin. Pantuaan päätöksensä toimeen ilmestyi hän kuukauden päästä sisarensa eteen repaleisena, paljain jaloin ja kyllästyneempänä kuin milloinkaan ennen.
Viimein, oltuaan taas jonkun aikaa mrs Banghamin seuraajana, keksi hän itselleen sopivan tehtävän ja ilmoitti sen sisarellensa.
»Amy, olen saanut paikan.»
»Oikeinko totta, Tip?»
»Totta. Nyt kyllä onnistun. Sinun ei enää tarvitse olla huolissasi minun tähteni, tyttöseni.»
»Mitä se on, Tip?»
»No, tunnet kai Slingon ulkonäöltä?»