Hän pani taas mustan lakkinsa päähänsä ja istui äskeiselle paikalleen.
Hänen käytöksessään oli ihmeellisen hyväntahtoinen ja suojeleva sävy.
Tällaisilla menoilla oli hänellä tapana ottaa vastaan Marshalsean uusia
asukkaita.
»Olette tervetullut Marshalseaan, sir. Olen lausunut monta herrasmiestä tervetulleeksi näiden muurien sisäpuolelle. Kenties tiedätte — ehkä tyttäreni Amy on maininnut — että olen tämän paikan isä.»
»Niin — niin olen käsittänyt asian», vastasi Arthur umpimähkään.
»Tiedätte ehkä, että tyttäreni Amy on syntynyt täällä. Hän on hyvä tyttö, sir, herttainen tyttö, jo kauan ollut minun lohdutuksenani ja tukenani. Amy, rakkaani, tuo ruoka pöytään; mr Clennam suo anteeksi yksinkertaiset tapamme, joihin olemme pakotetut täällä. Saanko pyytää, teitä, sir, kunnioittamaan minua ottamalla osaa —»
»Kiitos», vastasi Arthur. »Olen juuri syönyt.»
Hän ihmetteli suuresti miehen käytöstä ja sitä, ettei hänen mieleensä ollut juolahtanutkaan mahdollisuus, että pikku Dorritilla olisi syytä hävetä perheensä tarinaa.
Tytär täytti isänsä lasin, asetti kaikki pöydällä hänen ulottuvilleen ja istui sitte hänen vieressään hänen syödessään illallistaan. Nähtävästi noudattaen heidän illallistapojaan otti Amy hiukan leipää eteensä ja kosketti huulillaan isänsä lasia; mutta Arthur huomasi, että hän oli huolissaan eikä syönyt mitään. Tyttären tapa katsoa isäänsä, puoliksi ihaillen häntä ja ylpeillen hänestä, puoliksi häveten hänen puolestaan, mutta joka tapauksessa kunnioittaen ja rakastaen häntä liikutti syvästi Arthur Clennamin sydäntä.
Marshalsean isä kohteli veljeään alentuvaisen herttaisesti ja hyväntahtoisesti, kuten yksityistä henkilöä, joka ei ollut päässyt mihinkään erikoiseen arvoasemaan. »Frederick», sanoi hän, »tiedän, että Fanny ja sinä syötte illallista kotonanne tänä iltana. Minne olet jättänyt Fannyn, Frederick?»
»Hän on kävelyllä Tipin kanssa.»
»Tip, kuten ehkä tiedätte, on minun poikani, mr Clennam. Hän on ollut hieman raju ja vaikea taltuttaa, mutta hänet esitettiinkin maailmalle» — hän kohautti hartioitaan huoahtaen ja katseli ympärilleen huoneessa — »hieman onnettomissa oloissa. Oletteko täällä ensimmäistä kertaa, sir?»