»Usein on sanottu, että hänen käytöksensä on todellisen herrasmiehen oikea esikuva. En ole nähnyt kenenkään siellä käyttäytyvän niinkuin hän ja häntä pidetään kaikkia muita etevämpänä. Hänelle annetaan lahjoja aivan yhtä paljon tästä syystä kuin siitä, että hän on niiden tarpeessa. Häntä ei voi moittia köyhyydestä, rakasta isäraukkaa. Kukapa rikastuisi istuessaan vankilassa neljännesvuosisadan!»
Millainen rakkaus soikaan hänen sanoissaan, millainen sääli ilmeni hänen tukahdutetuissa kyynelissään, kuinka suuri uskollinen sielu asuikaan hänessä ja kuinka tosi olikaan valo, joka ympäröi isää valheloistolla!
»Jos olen pitänyt parhaana salata, missä kotini on, en ole tehnyt sitä siksi, että häpeäisin isäni puolesta. Jumala varjelkoon siitä! Enkä edes häpeä paikankaan tähden niin suuresti kuin ehkä saattaisi luulla. Ihmiset eivät ole pahoja, vaikka joutuvatkin sinne. Olen tuntenut monta hyvää, ahkeraa kunniallista ihmistä, jotka epäonnistumisen tähden on lähetetty sinne. He ovat melkein aina hyväntahtoisia toisiaan kohtaan Ja olisin todella kiittämätön, jos unohtaisin, että olen viettänyt monta rauhallista, rattoisaa hetkeä siellä, että minulla pienenä ollessani oli siellä erittäin hyvä ystävä, joka oli hyvin kiintynyt minuun, että siellä olen saanut opetusta, tehnyt työtä ja nukkunut yöni makeasti. Olisi mielestäni miltei raukkamaista ja julmaa, ellen tämän jälkeen hiukan pitäisi vankilasta.»
Hän oli keventänyt uskollista, täyttä sydäntänsä ja virkkoi nyt ujosti, kohottaen pyytävästi silmänsä uuden ystävänsä puoleen: »En aikonut sanoa näin paljoa enkä ole kuin kerran, ennen puhunut tästä. Mutta näin ehkä ymmärrätte meidät paremmin kuin eilen illalla. Sanoin eilen, etten olisi suonut teidän seuraavan minua, sir. Nyt en enää pahoittele sitä, ellette luulisi — oikeastaan olen siitä mielissänikin, ellen ole puhunut niin sekavasti, että — että te tuskin käsitätte, mitä tarkoitan; pelkään todella tehneeni niin.»
Clennam vakuutti totuudenmukaisesti, ettei asia ollut niin, ja asettuen Amyn ja kirpeän tuulen ja sateen väliin koetti suojella häntä parhaansa mukaan.
»Ehkä sallitte minun nyt kysellä hiukan enemmän isästänne?» pyysi hän.
»Onko hänellä monta velkojaa?»
»Voi, koko joukko.»
»Tarkoitan sellaisia velkojia, jotka tahtovat pitää häntä vankilassa?»
»Kyllä, koko joukko.»
»Voitteko sanoa saan epäilemättä tietää asian muualtakin, ellette voi kuka heistä on vaikutusvaltaisin?»