(Helskis! Silmälasi putosi taas. Barnacle nuorempi oli niin kiintynyt sen etsimiseen, ettei mr Clennam katsonut kannattavan vastata.)
»Onko», kysyi Barnacle nuorempi ottaen huomioon vieraansa ruskettuneet kasvot, »onko kysymys — tonniluvusta — tai sentapaisesta?»
(Pysähtyen kuulemaan vastausta avasi hän kädellään oikean silmänsä ja pisti lasin silmäkulmaan niin kiivaasti, että silmästä alkoi vuotaa vettä virtanaan.)
»Ei», vastasi Arthur, »ei ole kysymys tonniluvusta».
»No, kuulkaas, onko asianne yksityisluontoinen?»
»En voi sanoa varmasti. Se koskee erästä mr Dorritia.»
»Kuulkaas, minäpä sanon teille. Teidän olisi parasta käydä meidän kotonamme. Kaksikymmentä neljä Mews Street, Grosvenor Square. Isäni on saanut lievän leinikohtauksen, jonka tähden hänen on pysyteltävä kotona.»'
(Ymmällä olevan nuoren Barnaclen lasilla varustettu silmä oli nähtävästi tulemaisillaan sokeaksi, mutta hän ei kehdannut enää korjailla kiusallisia laitteitaan.)
»Kiitoksia. Lähden sinne nyt. Hyvästi.» Nuori Barnacle näytti neuvottomalta, ikäänkuin ei olisi odottanutkaan hänen lähtevän.
»Onko aivan varmaa», kysyi Barnacle nuorempi toisen ollessa jo ovella, »ettei asia koske tonnilukua?» Hän ei näkynyt tahtovan luopua muka sukkelasti keksimästään otaksumasta.