Arthur, joka kiireesti muisteli omia havaintojaan miss Wadesta, huomasi, että ne olivat jotenkin yhtäpitäviä mr Pancksin mielipiteiden kanssa.

»Sitä ihmettelen», jatkoi Pancks, »ettei miss Wade ole tehnyt loppua isännästäni, tämä kun on ainoa hänen tiedossaan oleva, joka on jonkinlaisessa yhteydessä hänen elämäntarinansa kanssa. Tästä puhuttaessa täytyy minun sanoa, näin meidän kesken, että usein olen itse tuntenut kiusausta siihen.»

Arthur säpsähti ja sanoi: »Älkäähän toki, Pancks, älkää sellaista puhuko!»

»Ymmärtäkää minut oikein», selitti Pancks, ojentaen viisi purtua, hiilten mustaamaa kynttä Arthurin käsivarrelle, »en tarkoita, että tahtoisin katkaista hänen kaulansa. Mutta kaiken kalliin nimessä, jos hän menee liian pitkälle, niin katkaisen hänen tukkansa.»

Esiinnyttyään näin uudessa valossa lausumalla tämän kamalan uhkauksen puhahti ja tohahti mr Pancks muutaman kerran, ankaran vakava ilme kasvoillaan, ja mennä höyrysi matkaansa.

KUUDESVIIDETTÄ LUKU

Mrs Flintwinch näkee yhä useammin unia

Verukeviraston hämärissä odotushuoneissa vietti Arthur Clennam hyvän osan aikaansa yhdessä kaikenkaltaisten kiusallisten pahantekijöiden kanssa, jotka oli tuomittu muserrettaviksi tämän pyörän alla, ja täällä hänellä oli yllin kyllin aikaa kolmena neljänä päivänä perättäin perinpohjin miettiä viimeksi näkemäänsä vilahdusta miss Wadesta ja Tattycoramista. Hän ei ollut kyennyt saamaan asiasta irti sen enempää eikä vähempää ja oli nyt valmis jättämään sen tässä epätyydyttävässä tilassa sikseen.

Tänä aikana hän ei ollut käynyt äitinsä synkässä talossa. Kun nyt taas tuli ilta, jolloin hänellä oli ollut tapana käydä siellä, jätti hän asuntonsa ja kumppaninsa noin kello yhdeksän aikaan ja käveli verkalleen tätä nuoruutensa kolkkoa kotia kohden.

Se vaikutti aina vihaisena, salaperäisenä ja alakuloisena hänen mielikuvitukseensa, joka oli niin herkkä, että se näki koko naapuriston saman synkän varjon pimentämänä. Kun hän kolkkona iltana kulki siellä, tuntui kuin pimeät kadut olisivat olleet painostavien salaisuuksien kätköpaikkoja. Autiot liikekonttorit salaisuuksia sisältävine kirjoineen ja papereineen, jotka olivat lukitut arkkuihin ja kassakaappeihin, pankit, joiden salaisuudet kätkeytyivät vahvasti varustettuihin huoneisiin ja holveihin ja joiden avaimet olivat vain muutamien harvojen salaisissa taskuissa ja vain muutamien harvojen salaisessa tiedossa; suuren elämänmyllyn hajanaisten jauhattajien salaisuudet ja näiden jauhattajien joukossa epäilemättä rosvoja, väärentäjiä ja monenkarvaisia kavaltajia, joiden salaisuudet minkä koittavan päivän valossa hyvänsä saattoivat paljastua; hän saattoi kuvitella, että kaikki nämä salaperäisyydet tekivät ilman raskaaksi. Varjo tiheni tihenemistään, kuta lähemmäksi hän tuli sen lähdettä, ja hän ajatteli nyt yksinäisten kirkonholvien salaisuuksia: näissä ne, jotka olivat koonneet ja talletelleet salaisuuksia rautaisissa arkuissa, nyt itse vuorostaan olivat samalla tavalla talteen pannut, vaikkei kuitenkaan lepäämään harmia tuottamasta; sitten hän ajatteli ison virran salaisuuksia, kuinka se vyörytti kuohuvia aaltojansa peninkulmamäärin kahden vihaisesti tuijottavan, salaisuuksia täynnä olevan erämaan välitse, laajana, sameana ja sukuisena, pysyttäen loitolla raikkaan ilman ja raikkaan maaseudun, missä tuulet ja lintujen siivet suhisivat.