»Niin olen, sir. Hitto vie, sir», vastasi vieras, »se kuuluu luonteeseeni».
He kuulivat, kuinka mrs Affery varovasti laski ketjun oven eteen, ennenkuin avasi, ja katsoivat molemmat sinnepäin. Affery raotti ovea, lepattava kynttilä kädessä, ja kysyi, kuka näin myöhällä vielä kolkutti ovelle. »Kas, Arthur!» lisäsi hän, nähdessään hänet ensiksi. »Ei, ettehän te? Ah, Herra varjelkoon! Ei», huudahti hän, kun näki toisen. »Hän taas!»
»Niin aivan! Hän taas, rakas mrs Flintwinch», huusi vieras »Avatkaa ovi ja antakaa minun syleillä rakasta ystävääni Jeremiahia! Avatkaa ovi ja laskekaa minut rientämään rakkaan Flintwinchini kaulaan!»
»Hän ei ole kotona», vastasi Affery.
»Noutakaa hänet!» huusi vieras. »Noutakaa Flintwinchini! Sanokaa hänelle, että täällä on hänen vanha Blandoisinsa, joka on saapunut Englantiin, kertokaa, että täällä, on hänen pieni poikansa, hänen kullanmurunsa, hänen lemmikkinsä! Avatkaa ovi, kaunis mrs Flintwinch, ja sallikaa minun sillä välin käydä tervehtimässä hänen armoansa — osoittamassa Blandoisin kunnioitusta hänen armollensa! Kai hänen armonsa elää vielä? Hyvä! Avatkaa siis!»
Arthurin yhä suuremmaksi ihmeeksi veti mrs Affery ketjun ovelta ja avasi, katsoen samalla merkitsevästi häneen kuin sanoakseen, ettei hänen kannattanut ruveta puheisiin tämän herrasmiehen kanssa. Enemmittä kursailuitta astui tämä eteiseen jättäen Arthurin tulemaan perässä »Joutukaa! Kiireesti! Noutakaa rakas Flintwinchini! Ilmoittakaa minut hänen armollensa!» huusi vieras saapastellen se kivilattialla.
»Affery, sanokaa minulle», sanoi Arthur lujalla äänellä ja jäykästi, silmäillen harmistuneena vierasta kiireestä kantapäähän, »kuka tämä herra on».
»Affery, sanokaa minulle», matki vieras, »kuka — ha, ha, ha! — kuka tämä herra on».
Onneksi kuului mrs Clennamin ääni hänen huoneestaan yläkerrasta.
»Affery, anna heidän molempien tulla ylös. Arthur, tule heti luokseni!»
»Arthur?» huudahti Blandois, heilauttaen hattuansa käsivarsi suorana ja korjaten leveätä hajasääri-asentoansa tehdäkseen siron kumarruksen. »Hänen armonsa poika? Olen hänen armonsa pojan nöyrin palvelija.»