Arthur katsoi häneen taas yhtä vähän imartelevasti kuin ennenkin, pyörähti korollaan vastaamatta tervehdykseen ja nousi yläkertaan. Mistress Affery otti avaimen oven takaa ja livahti ketterästi hakemaan herraansa ja miestänsä.
Syrjästäkatsoja, joka olisi ollut mukana monsieur Blandoisin ensi kertaa ilmestyessä tähän huoneeseen, olisi huomannut, että mrs Clennam nyt otti hänet vastaan eri tavalla kuin silloin. Hänen kasvoistaan sitä ei näkynyt, ja hänen hillitty käytöksensä samoin kuin hänen luja äänensä olivat täydellisesti hänen vallassaan. Erotus oli siinä, ettei hän, siitä alkaen kun mies tuli huoneeseen, siirtänyt silmiään hänestä hetkeksikään ja että hän pari kolme kertaa, kun vieras kävi kovaääniseksi, huojutteli itseään hiukan edestakaisin tuolissaan, jossa hän istui selkä suorana, kädet liikkumattomina käsinojilla, ikäänkuin vakuuttaaksensa hänelle, että häntä nyt kyllä kuunneltaisiin niin paljon kuin hän vain tahtoi. Arthur huomasi tämän kyllä, vaikkei kyennyt arvostelemaan tämän ja edellisen kohtelun erotusta.
»Madame», sanoi Blandois, »tehkää minulle kunnia ja esitelkää minut monsieur pojallenne. Näyttää siltä, madame, että monsieur poikanne on taipuvainen valittamaan minusta. Hän ei ole kohtelias.»
»Sir», sanoi Arthur puuttuen nopeasti puheeseen, »kuka lienettekin ja kuinka olettekin joutunut tänne, niin jos olisin tämän talon isäntä, en vitkastelisi vähääkään ajaessani teidät ulos».
»Mutta sinä et ole se», huomautti hänen äitinsä katsomatta häneen. »Ikävä kyllä et saa noudattaa kohtuutonta mieltäsi, sillä sinä et ole tämän talon herra, Arthur.»
»Sitä en pyydäkään, äiti. Jos paheksun tämän henkilön käytöstä täällä, ja paheksunkin siinä määrin, etten, jos minulla olisi jotakin sananvaltaa, sietäisi häntä hetkeäkään kodissani, niin teen sen vain sinun tähtesi.»
»Siinä tapauksessa, että olisi jotakin paheksuttavaa, voisin kyllä tehdä sen itse», vakuutti äiti, »ja tekisinkin varmasti!»
Heidän väittelynsä esine, joka oli istuutunut, nauroi ääneen ja pieksi säärtänsä kädellään.
»Sinulla ei ole oikeutta», sanoi mrs Clennam, aina vain tarkaten Blandoisia, vaikka yhä puhutteli poikaansa, »puhua loukkaavasti herrasmiehestä (kaikkein vähimmin vierasmaalaisesta) sentähden, ettei hän sovellu sinun mittapuuhusi tai käyttäydy sinun sääntöjesi mukaan. On mahdollista, että tämä herra samoista syistä ei hyväksy sinua.»
»Soisin sen», vastasi Arthur.