Ferdinand Barnacle nauroi ja myönsi, että niin saattoi olla. Ääni se oli yksikin ääni ja hyvä olemassa.
Laki oli perin pahoillaan siitä, ettei nähnyt tänään hyvää ystäväänsä mr Sparkleria, »mr Merdle».
»Hän on matkoilla mrs Merdlen kanssa», vastasi puhuteltu herra, heräten vähitellen pitkäaikaisesta hajamielisyydestä, jonka kestäessä hän oli sujauttanut lusikan hihaansa. »Ei ole välttämätöntä, että hän on täällä läsnä.»
»Ihmeitätekevä Merdle-nimi riittää epäilemättä aikaansaamaan kaikki», sanoi laki tehden lautakunta-kumarruksensa.
»Niin — kyllä — luulisin niin», myönsi mr Merdle pannen lusikan pois ja kömpelösti pujottaen kätensä toinen toisensa hihansuihin. »En usko, että kannattajani siellä millään tavoin asettuvat vastahankaan.»
»Malliväkeä!» ihaili laki.
»Hauskaa, että hyväksytte ne», sanoi mr Merdle.
»Entä ne toiset kaksi paikkaa», jatkoi laki, ja hänen terävät silmänsä välkähtivät, kun hän varovasti vilkui mahtavaan naapuriinsa; »me lakimiehet olemme aina uteliaita ja utelevia, poimimme tilkun sieltä, toisen täältä monikirjavaa tietovara varastoamme varten, sillä emme tiedä, missä mutkassa mikin pala saattaa olla tarpeen — mutta kuinka väestön laita on niissä kahdessa toisessa paikassa? Taipuvatko he mallikelpoisesti tämän yritteliäisyyden ja kuuluisan nimen laajan ja yhä laajenevan vaikutusvallan alle, antautuvatko nämä pienet purot helposti ja tyynesti ja niin kauniisti, kuin olisi kysymys luonnonlakien vaikutuksesta, näin johdettaviksi yhtymään majesteetilliseen virtaan sen kulkiessa ihmeellistä uraansa, hedelmöittäen rannikoltaan? Onko tämä kaikki niin varmaa, että heidän kulkunsa voidaan edeltäpäin arvata ja tarkoin laskea?»
Mr Merdle, joka joutui hiukan hämilleen lain kaunopuheisuudesta, katseli kotvan levottomana lähintä suola-astiaa ja vastasi sitten epäröiden:
»He ovat täysin selvillä siitä, sir, mitä ovat velkaa yhteiskunnalle.
He valitsevat sen, jonka vain lähetän sinne sitä varten.»