»Hauska tietää», sanoi laki, »hauska tietää».
Kysymyksessä olevat kolme paikkaa olivat kolme kurjaa kolkkaa tällä saarella, kolme pientä tietämätöntä, pöhnäistä, juopottelevaa, likaista, syrjäistä vaalipiiriä, jotka olivat kupsahtaneet mr Merdlen taskuun. Ferdinand Barnacle nauroi kevyeen tapaansa ja huomautti hilpeästi, että he olivat kerrassaan siistiä seuraa. Piispa, joka hengessään harhaili rauhan polkuja, oli hajamielinen ja mistään tietämätön.
»Mitähän perää on siinä jutussa», kysyi loordi Decimus luoden katseensa ympäri pöydän, »jonka olen kuullut eräästä herrasmiehestä: kauan istuttuaan velkavankilassa huomattiin hän kuuluvaksi rikkaaseen perheeseen ja sai periä suuren määrän rahoja? Olen kuullut monenlaisia vihjauksia tästä. Tiedättekö te, Ferdinand, siitä jotakin?»
»Tiedän vain sen», vastasi tämä, »että hän on tuottanut virastolle, johon minulla on kunnia kuulua, loppumattomasti harmia ja syössyt meidät pulasta toiseen». Loistava nuori Barnacle puhui näin vain kurillaan, ikäänkuin sanoakseen: »Tiedämme, minkä arvoisia nämä puheenparret ovat, mutta onhan niitä viljeltävä, peli on pidettävä käynnissä.»
»Pulasta toiseen?» toisti loordi Decimus majesteettisesti pysähtyen ja mietiskellen näitä sanoja, niin että ujon parlamentinjäsenen täytyi ummistaa silmänsä oikein lujasti. »Pulasta toiseen?»
»Todella epämiellyttävä juttu», huomautti mr Tite Barnacle vakavan paheksuvasti.
»Millainen oli tämä juttu», kysyi loordi Decimus, »minkäluontoisia nuo — pulat, Ferdinand?»
»Ooh, se on mainio juttu, parhaita laatuaan», vastasi nuori herra. »Tämä mr Dorrit (hänen nimensä on Dorrit) joutui, aikoja ennen kuin haltiatar ilmestyi pankista ja antoi hänelle omaisuuden, vastaamaan meille sitoumuksen allekirjoituksesta, jota sitoumusta ei ollut ensinkään täytetty. Hän oli osakas jonkinlaisessa tukkuliikkeessä — he ostivat ja möivät väkijuomia tai nappeja tai viinejä tai kenkämustetta tai kaurajauhoja tai villoja tai sianlihaa tai hakasia ja lehtisiä tai rautaa tai siirappia tai jalkineita tai jotakin muuta sellaista, jota tarvittiin armeijalle tai merimiehille tai jollekin muulle — ja sitte liike teki vararikon, ja meidän kuuluessa saamamiesten joukkoon pidätettiin petkuttajat kruunun puolesta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja niin edespäin. Kun haltiatar sitten oli ilmestynyt ja mr Dorrit tahtoi maksaa meille saatavamme, niin totta vie olimme joutuneet sellaiseen mallikelpoiseen maksuosoituksia ja vastamaksuosoituksia, varmennuksia ja vastavarmennuksia vilisevään tilaan, että kului kuusi kuukautta, ennenkuin tiesimme, millä tavoin ottaisimme vastaan rahat ja millä tavoin kuittaisimme ne. Siitä muodostui virallisen työtavan riemuvoitto», kertoi kaunis nuori Barnacle nauraen sydämellisesti. »Sellaista kaavakkeiden määrää ette ole nähneet eläissänne. 'Totisesti', sanoi asianajaja minulle eräänä päivänä, 'jos pyytäisin saada tältä virastolta kolmetuhatta puntaa, sensijaan että nyt pyydän saada maksaa ne sille, niin ei siitä tulisi tämän suurempaa vaivaa'. 'Niin, olette oikeassa, vanha veikko', vastasin minä, 'ja vasta tiedätte, että meillä todellakin tehdään työtä'.» Miellyttävä nuori Barnacle lopetti, nauraen taas sydämellisesti. Hän oli kerrassaan hauska, hilpeä veitikka, ja hänen käytöksensä oli erittäin rakastettavaa.
Mr Tite Barnacle ei katsellut asiaa aivan yhtä rattoisella tavalla. Hän otti kovin pahakseen, että mr Dorrit oli vaivannut virastoa tahtomalla maksaa rahat, ja piti karkeana muotovirheenä sitä, että hän teki sen näin monen vuoden kuluttua. Mutta mr Tite Barnacle oli napitettu mies ja sentähden tärkeä henkilö. Kaikki napitetut miehet ovat tärkeitä. Kaikki napitetut miehet ovat luotettavia. Oli miten oli, aina napitettu mies lumoo ihmiset; oli miten oli, viisauden uskotaan säilyvän ja kasvavan napitetulla, mutta haihtuvan napittamattomalta; ja varmaa on, että tärkeimpinä henkilöinä pidetään juuri napitettuja. Mr Tite Barnaclea ei ikinä olisi arvioitu puoleenkaan nyt käyvästä arvostaan, ellei hänen takkinsa aina olisi ollut napitettu valkoiseen kaulahuiviin saakka.
»Saanko kysyä», sanoi loordi Decimus, »onko mr Darritilla — tai
Dorritilla perhettä?»