Hän oli myöhään istunut kirjojensa ja kirjeittensä ääressä, sillä hänen aikansa haaskautui pahasti veruke viraston odotushuoneissa. Sitäpaitsi oli hän alakuloinen ja levoton siitä, mitä viimeksi oli tapahtunut hänen äitinsä luona. Hän näytti väsyneeltä ja yksinäiseltä; sellaiseksi hän tunsikin itsensä, mutta siitä huolimatta hän palasi konttoristaan tätä tietä, kertoakseen saaneensa toisen kirjeen miss Dorritilta.
Tämä uutinen teki sellaisen vaikutuksen Onnenmajassa, että yleinen huomio kääntyi pois mrs Baptistista. Maggy, joka heti ilmestyi etualalle, olisi tahtonut vetää sisäänsä tietoja pikku äidistä korvillaan, nenällään, suullaan ja silmillään, elleivät viimemainitut olisi olleet täynnä kyyneleitä. Hän oli erikoisesti mielissään, kun Clennam vakuutti, että Roomassa oli sairaaloita, erittäin hyvin hoidettuja sairaaloita. Mr Pancksin arvo kohosi huomattavasti, koska häntä oli erikoisesti muistettu kirjeessä. Jokainen kuunteli tyytyväisenä ja innostuneena, niin että Clennam sai runsaan palkan vaivastaan.
»Mutta te olette väsynyt, sir. Antakaa minun valmistaa teille kupillinen teetä», sanoi mrs Plornish, »jos tahtoisitte alentua juomaan sitä täällä majassa; ja monet kiitokset siitä, että pidätte meitä ystävällisesti muistissanne».
Mr Plornish katsoi myöskin velvollisuudekseen isäntänä antaa oman henkilökohtaisen tunnustuksensa ja lausui sen siinä muodossa, joka aina ilmaisi hänen korkeimman käsityksensä juhlallisesta sydämellisyydestä.
»John Edward Nandy», sanoi mr Plornish, kääntyen vanhan herran puoleen. »Sir. Te ette liian usein saa nähdä vaatimattomia tekoja, joissa ei ole hitustakaan ylpeyttä, ja sentähden, kun näette sellaisia, niin osoittakaa niille kiitollisena kunnioitustanne, sillä jos ette tee niin ja elätte tarvitaksenne niitä niin on aivan oikein teille, jos jäätte niitä vaille.»
Siihen mr Nandy vastasi:
»Olen aivan samaa mieltä kuin sinä, Thomas, ja sinun mielipiteesi on sama kuin minun, ja sentähden ei enempää tarvitse sanoa, koska en ole toista mielipidettä, ja tässä, mielipiteessä, Thomas, meidän, sinun ja minun aina on yksimielisesti pysyttävä, ja koska ei ole mitään eroavaisuutta mielipiteissä, niin ei voi olla kuin yksi mielipide, ei, Thomas, Thomas, ei!»
Arthur kiitti, vähemmin muodollisesti, heitä siitä, että he panivat näin suuren arvon hänen perin vähäiselle huomaavaisuudelleen; ja mitä teehen tuli, selitti hän, ettei hän vielä ollut syönyt päivällistä, vaan oli menossa suoraan kotiin virkistymään pitkän työpäivän jälkeen; muuten hän olisi mielellään ottanut vastaan vieraanvaraisen tarjouksen. Koska mr Pancks jotenkin meluavasti höyryili valmistautuen lähtöön, lopetti Clennam kysymällä tältä herrasmieheltä, eikö hän tahtoisi liittyä hänen seuraansa. Mr Pancks vastasi, ettei hän parempaa pyytänyt, ja niin jättivät molemmat yhdessä Onnenmajan.
»Jos tulette luokseni, Pancks», sanoi Arthur heidän päästyään kadulle, »ja syötte kanssani päivällistä tai illallista, mitä siellä tarjottaneen, teette melkein armeliaisuudentyön; sillä minä olen väsynyt ja alakuloinen tänä iltana».
»Pyytäkää minulta suurempia palveluksia, kun tarvitsette», vastasi
Pancks, »ja minä täytän pyyntönne».