»Mitä tarkoitatte?»
»Tehän hoidatte liikkeen raha-asioita?»
»Kyllä. Parhaani mukaan.»
»Hoitakaa niitä paremmin, sir», lausui Pancks. »Hankkikaa hänelle korvausta hänen raatamisestaan ja pettymyksistään. Käyttäkää ajan tarjoamat mahdollisuudet hänen hyväksensä. Hän, kärsivällinen ja työhönsä kiintynyt ammattimies, ei milloinkaan yrittäisi hyötyä näillä keinoin. Hän luottaa teihin, sir.»
»Koetan parastani, Pancks», vastasi Clennam huolestuneena. »En luule kykeneväni punnitsemaan ja arvostelemaan näitä uusia yrityksiä. Alan käydä vanhaksi.»
»Vanhaksi!» huudahti Pancks. »Ha, ha!»
Tässä ihmeellisessä naurussa ja puhallusten ja pärskähdysten sarjassa, jolla mr Pancks ilmaisi hämmästyksensä ja ehdottomasti torjui tämän väittämän, oli jotakin niin uskottavan aitoa, ettei voinut epäilläkään hänen olevan muuta kuin täysin tosissaan.
»Käydä vanhaksi!» huusi Pancks. »Kuulkaa, kuulkaa! Vanhaksi! Kuulkaa häntä, kuulkaa häntä!»
Näillä huudahduksilla ja jatkuvilla tohahduksilla kieltäytyi mr Pancks niin tarmokkaasti ottamasta kuuleviin korviinsakaan väittämää, että Arthur jätti sen sikseen. Hän pelkäsikin, että mr Pancksille voisi käydä hullusti siinä rajussa yhteentörmäyksessä, mikä tapahtui sisäänvedetyn savun ja ulospuhalletun ilman välillä hänen kurkussaan. Hylätessään toisen keskustelunaiheen johtui hän kolmanteen.
»Yhdentekevää, olenko nuori, vanha vai keski-ikäinen, Pancks», sanoi hän sopivan väliajan sattuessa, »joka tapauksessa olen hyvin tuskallisessa ja epävarmassa asemassa, jopa niin, että minulla on syytä epäillä sitäkin, onko mikään siitä, mikä näyttää kuuluvan minulle, todella omaani. Kerronko teille kuinka asia on? Uskonko teille suuren salaisuuden?»