»Mutta jolloinkin?»
»En milloinkaan, mikäli nyt tiedän», vastasi Fanny välinpitämättömästi. Sitte tämä mielentila muuttui polttavaksi levottomuudeksi, ja hän lisäsi: »Sinä puhut, pienokaiseni, älykkäämmistä miehistä; mutta missä sellaisia on? Minä en ole nähnyt sellaisia läheisyydessäni.»
»Rakas Fanny, näin lyhyessä ajassa —»
»Lyhyessä tai pitkässä ajassa», keskeytti Fanny; »minä olen kyllästynyt tähän asemaamme, en ole tyytyväinen siihen, ja hyvin vähästä olen valmis vaihtamaan sen toiseen. Toiset tytöt, jotka ovat kasvatetut eri tavalla ja eläneet erilaisissa oloissa kuin minä, saattavat ihmetellä sanojani ja tekojani. Ihmetelkööt. He menettelevät oman luonteensa ja elämänkäsityksensä mukaan, minä omani mukaan.»
»Fanny, rakas Fanny, sinä tiedät sopivasi mr Sparkleria paljon etevämmän miehen vaimoksi.»
»Amy, rakas Amy», ivaili Fanny hänen huudahdustaan, »tiedän, että siten saan lujemman ja varmemman aseman, jossa voin paremmin pitää puoliani tuota häpeämätöntä naista vastaan».
»Senkötähden — suo anteeksi kysymykseni, Fanny — senkötähden menet naimisiin hänen poikansa kanssa?»
»Niin, kukaties», hymyili Fanny voitonriemuisena. »Tähän päämaaliin lienee monta vähemmin lupaavaa tietä. Tämä julkea ihminen ehkä ajattelee, että on suuri onni saada poikansa tyrkytetyksi minulle ja minut syrjäytetyksi. Mutta hänpä ehkä ei arvaakaan, kuinka aion kostaa hänelle, jos menen naimisiin hänen poikansa kanssa. Vastustan häntä kaikessa ja kilpailen hänen kanssansa. Pitäisin sitä elämäntehtävänäni.»
Päästyään tähän, laski Fanny pullon kädestään ja käveli edestakaisin huoneessa, pysähtyen tavantakaa puhuessaan.
»Erään asian voisin varmasti saada aikaan, lapseni: voisin tehdä hänet vanhemmaksi. Ja niin tekisinkin!»