Mr Dorrit, joka ei voinut olla vilkaisematta ajajaansa ja vaunuihin, astui hämärään halliin. »Kas niin, sir», sanoi mr Flintwinch, »voitte kysyä mitä vain haluatte, täällä ei ole mitään salaisuuksia».
Ennenkuin toinen ennätti vastata, kuului ylhäältä naisen ääneksi voimakas, tuikea ääni kysyvän: »Kuka siellä on?»
»Kuka siellä on?» toisti Jeremiah. »Lisää tiedusteluja. Herrasmies
Italiasta.»
»Saattakaa hänet tänne.»
Mr Flintwinch mutisi jotakin ikäänkuin katsoisi sen tarpeettomaksi; mutta kääntyen mr Dorritin puoleen sanoi hän: »Mrs Clennam. Hän tekee kuten haluaa. Saatan teidät hänen luoksensa.» Hän meni mr Dorritin edellä mustuneita portaita ylös; jälkimäinen, joka katsoi olevan syytä vilkaista taaksensa, näki naisen seuraavan perässä, pää taas äskeiseen outoon tapaan esiliinan peitossa.
Mrs Clennam istui kirjat auki edessään. »Vai niin», sanoi hän jyrkästi, katsellen tiukasti vierastaan. »Olette Italiasta, sir, vai kuinka? Entä sitte?»
Mr Dorrit ei saanut sillä hetkellä suustaan selvempää vastausta kuin:
»Hm — kuinka?»
»Missä on kadonnut mies? Oletteko tullut tuomaan tietoja hänestä?
Toivoakseni.»
»Kaukana siitä — minä — hm — olen tullut saamaan tietoja hänestä.»
»Ikävä kyllä meille, mutta täältä niitä ei ole saatavissa. Flintwinch, näyttäkää herralle kuulutus. Antakaa hänelle useampia mukaan. Pidelkää kynttilää, jotta hän voi lukea.»