Mr Flintwinch teki työtä käskettyä, ja mr Dorrit luki kuulutuksen, ikäänkuin ei olisi ennen nähnyt sitä; hän oli tyytyväinen saadessaan tilaisuuden koota ajatuksiaan, joita talon ilmapiiri ja sen asukkaat olivat hiukan hämmentäneet. Katsellessaan paperia tunsi hän, kuinka mr Flintwinch ja mrs Clennam tähystivät häntä. Luotuaan sitten heihin katseensa hän huomasi, ettei se ollut mielikuvitusta.
»No, nyt tiedätte yhtä paljon kuin me, sir», sanoi mrs Clennam. »Onko mr Blandois teidän ystäviänne?»
»Ei — hm — tuttava vain», vastasi mr Dorrit.
»Onko teillä ehkä jotakin asiaa häneltä?»
»Minulla? Hm. Eipä suinkaan.»
Tutkiva katse kääntyi vähitellen lattiaan, hipaistuaan matkallaan mr Flintwinchin kasvoja. Mr Dorrit, joka oli tyytymätön huomatessaan, että häneltä kyseltiin, vaikka hän oli tullut kyselemään, yritti kääntää tämän odottamattoman asiain järjestelyn toisinpäin.
»Minä olen — hm — varakas herrasmies, asun nykyään Italiassa, jossa minulla on perheeni, palvelijani ja — hm — jotenkin suuri talouteni. Olen käymässä vain Lontoossa asioilla, jotka koskevat — hm — omaisuuttani, ja kun kuulin tästä oudosta häviämisestä, niin tahdoin henkilökohtaisesti ottaa selkoa asioista, sillä Italiassa on — hm, hm — englantilainen herrasmies, jonka palatessani varmasti tapaan ja joka läheisesti ja joka päivä on seurustellut monsieur Blandoisin kanssa. Mr Henry Gowan. Ehkä tunnette nimen?»
»En ole milloinkaan kuullut sitä.»
Mrs Clennam sanoi sen ja mr Flintwinch toisti.
»Toivoen — hm — voivani antaa hänelle selvän ja yhtenäisen kuvauksen tapahtumasta», sanoi mr Dorrit, »pyydän saada tehdä — pari kolme kysymystä».