»Oh! Vakuutan, sir», vastasi John Chivery, »että omalla yksinkertaisella tavallani olen liian ylpeä ja kunniallinen tehdäkseni mitään sellaista, sir».
Mr Dorrit ei ollut liian ylpeä ja kunniallinen kuunnellakseen oven takana, jotta pääsisi varmuuteen siitä, että John todella meni suoraa päätä ulos eikä jäänyt juttelemaan kenenkään kanssa. Ei ollut epäilemistäkään, ettei hän mennyt suorinta tietä ovesta ulos ja kadulle kiirein askelin. Oltuaan yksin tunnin ajan soitti mr Dorrit pikalähetin luoksensa; tämä tapasi hänet istumassa tuolissaan takkamatolla, selin häneen ja päin takkaan. »Voitte ottaa nuo sikaarit poltellaksenne matkalla, jos haluatte», sanoi mr Dorrit heilauttaen huolettomasti kättään. »Hm — pieni lahja — hm — sain sen — entisen vuokralaisen! pojalta.»
Seuraavan päivän aurinko paistoi mr Dorritiin Doverin tiellä; tällä tiellä jokainen punatakkinen esiratsastaja tiesi saapumista julmaan taloon, joka oli perustettu matkustajani armotonta nylkemistä varten. Lontoon ja Doverin välillä asuvan ihmisrodun yksinomaisena ammattina kun oli rahan kiskominen, niin joutui mr Dorrit Dartfordissa ryöstäjien käsiin, Gravesendissä rosvotuksi, Rochesterissa ryövätyksi, Sittingbournessa nyljetyksi ja Canterburyssä puhtaaksi riistetyksi. Mutta pikalähetin tehtävä oli pelastaa hänet rosvojen käsistä, ja joka majatalossa osti hän isäntänsä vapaaksi niin vilahtelivat punatakkiset hilpeästi keväisessä maisemassa, säännöllisesti ilmestyen ja häviten, mr Dorritin mukavan vaununnurkkauksen ja pölyisen maantien lähimmän kalkkimäen välillä.
Toisen päivän aurinko paistoi häneen Calaisissa. Ja kun nyt Kanaali erotti hänet John Chiverystä, alkoi hän tuntea itsensä varmaksi ja huomata, että ulkomaan ilma oli keveämpää: hengittää kuin Englannin.
Ja sitte taas vaivaloisia ranskalaisia maanteitä pitkin Pariisia kohden. Päästyään nyt taas mielen tasapainoon, alkoi mr Dorrit, istuen yksin mukavassa vaununnurkkauksessaan, rakennella pilvilinnaa. Hänellä oli ilmeisesti hyvin iso linna rakenteilla. Päivät pitkään pystytteli hän torneja, purki toisia, liitti kylkirakennuksen sinne, tornipäisen rintavarustuksen tänne, tarkasteli muureja, vahvisti suojavarusteita, koristeli sisustusta ja teki linnastaan kaikin puolin upean ja komean. Hänen hajamieliset kasvonsa ilmaisivat niin selvästi, missä hänen ajatuksensa askartelivat, että jokainen näkevä vaivainen, joka postitaloilla ojensi pienen kuhmuisen tinarasiansa vaununikkunasta sisään, kerjäten taivaan Pyhän neitsyen ja kaikkien pyhien nimessä, saattoi huomata mitä hänellä oli tekeillä yhtä hyvin kuin heidän maalaisensa, itse Le Brun, olisi huomannut sen, vaikka tämä kyllä olisi käyttänyt englantilaista matkustajaa kasvonilme-tutkielman mallina.
Saavuttuaan Pariisiin viipyi mr Dorrit täällä kolme päivää ja kuljeksi paljon yksin kaduilla katsellen liikkeiden näyteikkunoita ja erikoisesti jalokivikauppiasten ikkunoita. Viimein astui hän sisään kuuluisimman jalokivikauppiaan liikkeeseen ja ilmoitti haluavansa ostaa pienen lahjan naiselle.
Hän sanoi tämän pienelle viehättävälle naiselle vilkkaalle pienelle naiselle, joka oli puettu erinomaisen aistikkaasti; tämä ilmestyi häntä palvelemaan pienestä vihreäsamettisesta kopista, jossa oli hoidellut pieniä kauniita tilikirjoja; näihin tuskin saattoi ajatella tilitettävän muuta kauppatavaraa kuin suudelmia pienen kiiltävän pulpetin ääressä, joka oli itsessään kuin mikäkin makeinen.
Esimerkiksi millaisen lahjan monsieur halusi ostaa? Kihlojako?
Mr Dorrit hymyili ja vastasi: »No niin, vaikkapa sellaisen. Kukaties! Hyvin mahdollista, naisethan ovat niin ihastuttavia. Tahtoisitteko näyttää minulle sellaisen?»
Hyvin kernaasti, vastasi pieni nainen. Imarreltuna ja ihastuneena hän oli valmis näyttämään kuinka monta tahansa. Mutta anteeksi! Tahtoiko hän olla armollinen ja aluksi huomata, että oli olemassa kihloja ja häälahjoja. Esimerkiksi nämä hurmaavat korvarenkaat ja tämä kaulakoriste, joka erinomaisesti sopi yhteen niiden kanssa, olivat niinsanottuja kihloja. Näitä taivaallisen ja ihastuttavan kauniita rintaneuloja ja sormuksia taas käytettiin monsieurin luvalla häälahjoina.