»Hän on — hm — tärkeä tekijä kotona. Fannyn elämässä ja hm koko muun — hm — ylhäisen maailman elämässä.»
Pikku Dorrit ajatteli kohta alkavaa taistelua ja vastasi hiljaisesti myöntäen.
»Mrs Merdle aikoo pitää suuret jäähyväispidot, rakas, ja päivälliset sitä, ennen. Hän on sanonut olevansa levoton siitä, ettet sinä palaisi ajoissa. Hän on kutsunut sekä sinut että minut päivällisillensä.»
»Hän on — hm —erinomaisen ystävällinen. Milloin ne ovat?»
»Ylihuomenna.»
»Kirjoita aamulla ja sano, että olen palannut ja että kutsu tuottaa — hm — minulle iloa.»
»Tulenko kanssasi huoneeseesi, rakas isä?»
»Ei!» vastasi tämä kääntyen vihaisesti ympäri, sillä hän oli lähdössä huoneesta; näytti siltä kuin hän olisi unohtanut toivottaa hyvää yötä. »Et saa tulla, Amy. En tarvitse apua. Minä olen isäsi enkä raihnainen setäsi!» Hän keskeytti puheensa yhtä äkkiä, kuin oli puhjennutkin näin vastaamaan, ja sanoi: »Et ole suudellut minua, Amy. Hyvää yötä, tyttöseni! Meidän täytyy naittaa — hm — meidän täytyy naittaa sinut nyt.» Näin sanoen astui hän hyvin hitaasti ja väsyneesti portaita ylös huoneisiinsa, ja melkein heti päästyänsä sinne lähetti hän palvelijansa pois. Sitten otti hän esille Pariisissa ostamansa korut ja tarkasteltuaan niitä huolellisesti pani ne lukon taakse. Senjälkeen unohtui hän pitkäksi aikaa istumaan, väliin torkkuen väliin rakennellen linnaansa, niin että aamu jo sarasti aution Campagnan itäisellä reunalla, kun hän ryömi vuoteeseen.
Mrs General lähetti terveisensä hyvissä ajoin seuraavana päivänä ja toivoi hänen levänneen hyvin väsyttävän matkansa jälkeen. Mr Dorrit lähetti vastaterveisensä ja tahtoi ilmoittaa mrs Generalille, että hän todella oli nukkunut hyvin ja oli erinomaisissa voimissa. Siitä huolimatta ei hän tullut huoneistaan ennenkuin myöhään iltapäivällä; ja vaikka hän pukeutui komeasti lähteäksensä ajelulle mrs Generalin ja tyttärensä seurassa, ei hänen ulkomuotonsa vastannut hänen itsekuvaustansa.
Koska perheellä ei sinä päivänä ollut vieraita, söivät sen jäsenet päivällistä vain nelisin. Mr Dorrit saattoi mrs Generalin pöytään äärettömän juhlallisesti ja istutti hänet oikealle puolellensa; ja Pikku Dorrit, joka seurasi perässä setänsä kanssa, ei voinut olla panematta merkille, että hän taas oli tavattoman hyvin puettu ja että hänen käytöksensä mrs Generalia kohtaan oli hyvin omituinen. Tämän lahjakkaan naisen silopinta oli niin täydellinen, että oli vaikeata ajatella ainoankaan hivenen hievahtavan sijaltansa sen hienolla kiiltokalvolla, mutta Pikku Dorrit luuli kuitenkin huomaavansa voitonriemun sulattaman pisaraisen hänen jäisessä silmäkulmassaan.